Voi helkutti, että säikähdin! Mentiin tänään myöhään illalla ulos ja yhtäkkiä koirat säntäsivät aidalle hirveästi haukkuen ja mä crokseilla perässä siellä lumihangessa kahlaten. Camy varsinkin oli ihan hulluna ja oli näköjään päättänyt mennä keinolla millä hyvänsä aidasta läpi. Onneksi sillä oli panta kaulassa ja sain siitä kiinni ja revin sitä pois siitä aidalta. Luulen, että siellä oli pupu tai kissa.
Mitään yhteistyötä ei tosiaan tehty neidin kanssa ja onneksi Jyrki kuuli sisälle sen sähläyksen ja tuli kysymään, että mikä hätänä. Mä huusin sille, että "tuo talutin ja äkkiä" ja sillä saatiin neiti kotiin sitten (vaikka käytössä oleva panta irtosi sen kaulasta kesken matkan....jääpi se panta sitten koristekäyttöön). Tuo sivupihan alue on nyt niin hankalakulkuinen, kun on metri katolta pudonnutta lunta jne. Koira oli ihan jämähtänyt, enkä saanut sitä milliäkään liikkumaan.
Voi helkutti! Entistä enemmän on epävarma olo noista meidän aidoista. En tiedä, olisko se päässyt siitä läpi, mutta draivi oli sen kaltaista, että varmaan olis mennyt jollain ilveellä.
Ensi kesän homma on varmaan sitten aitaprojektia tavalla tai toisella. Ja entistä enemmän tosiaan pidetään jokaisella pantoja nimilaattoineen kaulassa. Vaihdan nyt Camyn pannan semmoiseksi, että varmaan pysyy kaulassa. Ihana kuningatarpanta ei pysynyt..yhyy. En halua enää koskaan hävittää koiriani minnekkään ja toivon, että ne pannat nimilaattoineen olis hätävarjelun liioittelua.
Martingale-pannat on kyllä osoittautuneet galgoille ehdottomiksi (testattu muutamankin kerran tuolla kylän raitilla kissapaikkoja ohittaessa...). Toisaalta eihän koirat välttämättä karkaa sen kauemmaksi, paitsi jos teillä on rusakkoja maisemissa, kissat kun yleensä karkaavat äkkiä galgon näkyvistä. Pitää muistaa että galgo metsästää silmillään eli niin kauan kuin saalis näkyy. Sen jälkeen se palaa kotiin koska hajun perässä se ei yleensä metsästä! Auto on itseasiassa se pahin vihollinen.
VastaaPoista