Joopa joo

Ei tainut tällä kertaa tulla ihan niin helppo galgotin meille, kuin Camy on. Tämä alkaa näyttää vaikka mitä elkeitä.

Se urostelee toisille uroksille ihan kympillä, mutta ei sentään ihan kimppuun käy, vaikka meteliä syntyykin. Sitten se näköjään osaa avata oven! Huh. Siinähän meillä onkin opettelemista, sillä ollaan niin leväperäisiä ihmisiä, että ovet on sinällään auki aina. Vaan painalluksen päässä avaamisesta. Sisäovet molempiin eteisiin onneksi on ehkä pomminkestävät, sillä meillä oli ovet aukova kissa aiemmin. Takapihalle menevä sisäovi on ns. väärinpäin avattava ja pääeteiseen menevä on semmoinen pyöreä amerikkalaismallinen ovenkahva. Pitää varmaan ruveta laittamaan ovet kunnolla lukkoon tästä lähtien.

Uusi päivä

Niin kuin jo totuttu, näiden jokainen päivä on vähän erilainen, ainakin alussa. Totuttelu kestää ja noin vuoden, että voi sanoa, jotta nyt ollaan kuosissa. Väsymys alkaa olla vähempänä, mutta vieläkin sitä riittää. 

Kävin tänään Zapen kanssa kahdestaan lenkillä ja sehän meinasi tyssätä heti alkuunsa, kun herra oli sitä mieltä, että toisiakin pitää tulla mukaan. Ei kuitenkaan otettu ja sitten lenkki olikin ihan eri touhua, kuin ennen. Se pelkäsi autoja, ruohonleikkuria ja jumitti keskelle suojatietä. Minäpä siinä hiessä koetin saada koiraa liikkeelle. Huvittuneita katseita sain ohikulkijoilta. 

Käväistiin lähimmällä eläinlääkäriasemalla varaamassa Camylle tehosterokotusaika ja punnasin poitsun. Se painaa ruhtinaalliset 17kg! Voi kääks sentään.... En tiedä, mutta saattaa olla että ainakin 8kg sille sais tulla lisää painoa. 

Pallon perään poika on ja sillä sen saa vöyhöttämään pihalla Kunin keralla. Nyt illalla tuli ihme ja kumma Ronin kanssa hyvät leikit. Camy ei ole oikein lähtenyt vielä mukaan. Mikä lie sitä pidättelee? Käppäiltiin 1,5 tunnin lenkki illalla ja olihan siinä tekemistä. Pikkujätkät oli ihan mahdottomalla päällä ja vetivät, kuin hinaajat koko ajan. Galgot meni aika iisisti, mutta Jyrkin jalka on romuna, joten kärsimystä silläkin saralla. Mutta kun on toiset koirat mukana, ei Zapella tunnu olevan mitään hätää tai pelkoja. Päinvastoin...tuntuu olevan aika urosteleva seurassa. Jaa jaa, mammeri pikkupoika, joka yrittää seurassa näyttää, että on jotain muuta, kuin onkaan...

Zape

Mikäs musta pää se on mun kukkapenkissä?

Ja noin laihakin vielä...

No, Zapehan se siellä! Zape muutti meille perjantai-iltana. Rakas mieheni kävi hänet noutamassa Barcelonasta.

Eilen se vielä nukkui väsymystään pois, mutta tänään on alkanut paljastua uusia asioita. Kunia kun alettiin pallolla leikittämään, niin herrapas innostui riehumaan niin, että ruoho leikkaantui itsestään, hiekka pöllysi ja kukkapenkistä lenteli kukat. Joten saatiin mitä tilattiin, eli juoksukamu Camylle!

Matikkapäätä ja viilennystä

Neiti Camyllä on aivan omat aivoituksensa. Tässä yksi päivä tarjoilin aamupalaksi kanankauloja. Yleensä se saa niitä kuusi kappaletta, mutta koska pussiin jäi harmittavasti pari ylimääräistä, niin annoin sitten nekin sille. Mitäs teki neiti? Söi tasan kuusi kaulaa ja jäi sitten haukkana vahtimaan niitä kahta jäljelle jäänyttä. Blondilla taitaa olla matikkapäätä!

Tänään on ollut hieman viileämpi päivä, luojan kiitos! Mentiin puistoon ja siellähän tulikin kunnon juoksut juostua. Kuuma siinä tietysti tuli ja just poislähtiessä melkein portinpielessä sattui olemaan kuralammikko, johon neiti sitten laskeutui makaamaan....jeee...

Siinäpä sitten jouduttiin koirapyykille.

Ron the viehekoira

Voi että, kun olen mielissäni! Meillä on kuin onkin yksi vieheen päälle tajuava koira...Ron. Ihana Romputti veti vieheen perässä ihan mahtavasti! Hiekkakuopalla oli rata ja varmaan aika raskaskin koiralle, mutta eipä näkynyt missään. Vetäjäkin ihmetteli, miten tuo ei ollut edes hengästynyt. Lienee kunto kohdillaan hänellä.

Camykin oli mukana, mutta vetoyritys jäi kyllä pelkäksi yritykseksi. Ei sitä kiinnosta pätkääkään mikään tekohärpäke. 

Mutta on tuo poika kyllä luku sinänsä. Se ei voinut sietää sitä kivaa poikaa, Jaria, joka hoitaa sitä vetolaitetta. Räyhäsi muutenkin ympäriinsä varsinkin alkuun. Ihan outoa käytöstä siltä, mutta liekö ollut niin ihmeellinen tilanne tai jotain. Eikä se tykännyt yhtään siitä moottorisahan käynnistymisestä (se on moottorina siinä vieheessä). No, Ron on Ron, vaikka voissa paistais.

Camy on kova jätkä!

Kyllä huvittaa nykyään olla neidin kanssa lenkillä, kun se on niin jäbä! Jalkaa nostetaan ihan poikain malliin ja kymmenen kertaa. Jopa puunrunkoonkin pissiminen onnistuu tältä typyltä. Lienee ollut liikaa poikamaisessa seurassa hän. 

Pojat vaan vähän syrjii neitiä leikeissään. Camy sitkeästi yrittää mukaan, mutta ei ne oikein syty aina. Eniten tyty tykkäis, että häntä ajetaan takaa, mutta kait nämä on ajat sitten tajunneet, että turha edes yrittää pysyä edes vähän perässä. Sääliksi välillä käy. 

Kun ja viehe

Melkein viikko sitten sunnuntaina käytiin sitten kokeilemassa Kunin kanssa viehettä Ylämyllyn hiekkamontuilla. Ihan mahtava rata ja mahtava helle! Monta koiraa oli perunut sään takia touhun, joten meitä oli vaan paikalla neljä koiraa. Kun lähti kuin salama pikkuisilla jaloillaan vieheen perään, mutta hyytyi sitten ylämäessä. En ihmettele ollenkaan, koska sen verran upottavaa se hiekka oli siellä. Jyrki lähti kirittämään ja ajoihan se vielä hetken, mutta alkoi sitten odotella Jyrkiä.... Toinen on niin suloinen!  Varjopaikkaa piti etsiä välillä.

Ystäväni koira Estrella sen sijaan meni kuin vanha tekijä vieheen perässä! Ihan mahtava ajo oli kyllä. Eli harrastus hänelle, mutta ei edelleenkään meidän koirille. En tiedä, uskaltaisinko Ronilla kokeilla? Arvelen sen takia, koska sillä on ne rokokoo- jalat... Mutta toisaalta...juokseehan se hulluna tässä omassa pihassa ja koirapuistossa...

Ja sitäpaitsi! Ron pyydysti tänään räksän lennosta! Hullunahan noi kaikki on niitä jahtailleet tässä ja mä olen jankuttanut niille, että turhaa puuhaa. Vaan ylläri pylläri. Onneksi tappoi sen saman tien, ettei tullut mitään ongelmaa sen puoleen.