Hanna kävi siis pitkästä aikaa ja alettiin purkaa tätä meidän naapureille rähjäämisongelmaa. Aletaan tekemään ns. vastaehdollistamista. Eli lähdetään ainakin Kun (ei usko mitään ja räksyttää, kun mikäkin) hihnassa pihalle mennessä, jos naapureita on näkyvissä ja pidetään etäisyyttä sen verran, että ei tule ärsyyntymistä. Palkataan rauhallisesta käytöksestä ja vähitellen siirrytään lähemmäs sitä naapuria. Ronhan uskoo aika hyvin näissä tilanteissa ja menee sisälle, jos käsketään. Toivoisin kyllä, että kevään tullessa, kun naapurusto herää elämään, niin mekin voitaisiin elellä koirien kanssa pihaelämää ilman sitä rähjäämistä. Ei tule helppoa tästä ei. Tänään laiton Kunin hihnaan, kun mentiin pihalle, niin molemmat luuli, että lähdetään autolla koirauistoon... Siis autolle hihkumaan, että jeee.....ja ei ollut kovin mieltä ylentävää rämpiä siellä lumihangessa sen perässä.
Toinen juttu, mitä aletaan harjoitella on pilli. Eli ihan perus luoksekutsua on sen kanssa tarkoitus harjoitella. "Tänne" ei ihan toimi tällä hetkellä, kuin silloin tällöin. Siis, milloin huvittaa. Pilliharjoittelu on aika lähellä nakustinkoulutusta, mielestäni. No, pilli on vielä kaupassa ja katsotaan, miten hommat alkaa sujua. Aikaa ja vaivaa edelleen meiltä vaaditaan. Onhan näiden kanssa tehty töitä ja tuloksia on saatu, mutta tekemistä on vieläkin vaikka miten paljon. Tiesin kyllä etukäteen, että rescuekoirien kanssa ei päästä helpolla, enkä ole missään vaiheessa vielä luovutuskannalla ollut. Mielenkiintoista ja vaihtelevaa, joskus tosi ärsyttävää tämä on kyllä, mutta kun olen tämän homman ottanut, niin sitten homma hoidetaan! Aika ajoin tulee riittämättömyyden- ja osaamattomuuden tunteita. Koirapiireissä on niin paljon tietäjiä ja osaajia, joiden puheista saa pahanlaatuisia alemmuuskomplekseja. Pitää vaan muistaa, että koirat on yksilöitä siinä kuin ihmisetkin.
Mutta nämä meidän rakkaat on niin energisiä ja hulluja tyyppejä, että ou nou! Riehumista, rähinää keskenään ja naapureille, säntäilyä, esineiden tuhoamista (tänään meni suihkepullo ja erinäinen määrä taas pikkuhousun suojia), keskenään riekkumista jne. Onhan ne teini-ikäisiä...
Puhuttiin tuossa siitä Jyrkin kanssa, että vielä hullumpaa olisi varmaan, jos Ron olisi jäänyt ainoaksi koiraksi. En tiedä, mutta on se kuitenkin niin vaativa omalla tavallaan, että ei meidän energiat riittäisi sen juttuihin mitenkään. Kun kuitenkin sählää ja leikkii sen kanssa monta tuntia päivässä. Ei meistä olisi siihen. Silti se käy piippailemassa ja tökkimässä ja raapimassa yms. huomiota hakemassa varsinkin minulta. Vaikka yritän olla huomaamatta sitä. Se on niin mun koira....ja kohta nukkumaan. Ron tulee mukaan peiton alle....
