Osallistuimme puikkonokkien kanssa hyvin puikkomaiseen tapahtumaan Vallittun leirikeskuksessa kangasalalla. Pitkän matkan takia ja työn rajoittaessa harrasteita ei päästy vielä perjantaina mukaan, vaan starttasimme lauantaiaamuna varhain reissun päälle. Kylläpä oli mukava matkustaa rauhallisten koirien kanssa autossa. Eli huomasi hyvin, että KUN ei ollut mukana!
Pysähdyttiin aamupalalle äidin luo Jyväskylässä. Zape oli vähällä kusaista äidin ison ruukkukasvin juurelle, mutta muuten olivat vaan vastaanottavaisia rapsutusten suhteen. Perillä näkyi heti koiralaumat ja ei kun pakolliset kopat päähän ja koirat irti. Ihania koiria näkyi joka puolella ja tulipa paljon kyselyjä koiristamme ja niiden tarinoista. Eräänkin kerran niitä sai kertoa. Kuulin myös monen koiran elämäntarinan ja eipä ole kaikilla ollut ruusuinen alku. No, tuskin oikeastaan yhdelläkään näistä koirista. Yksikin ihanuus oli sytytetty tuleen, mutta oli niin ihmisrakas ja suloinen tyyppi, että! Aivan järkyttävää tämä ihmisten julmuus, mutta siitä huolimatta elämänhaluiset koirat jaksaa ja jaksaa. Zape sai todella paljon huomiota komean ulkomuotonsa ja euroopanomistajan elkeidensä takia. Se tepasti ja pompahteli häntä ja korvat pystyssä joka puolella ja pissaili joka ikiseen puskaan.
Camy tsippaili omaan rauhalliseen tapaansa ja kerjäili rapsuja. Iltamissa, kun meno rauhoittui otettiin siltä koppa pois, kun olin varma siitä, että mitään hässäkkää ei tapahdu. En usko, että Camyn kohdalla koppaa olis ollenkaan tarvittu, mutta säännöt, mitkä säännöt. Zapen kohdalla taas oli toisin. Joitain vähän sävähdytti sen poliisityyli ja murinat. Eipähän kenenkään tarvinnut pelätä sen puoleen.
Yksi ohjelmanumero oli nakinsyöntikisat. Kylläpä oli hauska juttu! Osallistuttiin tietysti moiseen ja vaikka ei todellakaan palkinnoille päästy, ei haitannut. Galgot on näköjään aika huonoja tuossa lajissa ja näin silmissäni meidän Kunin siinä imuroimassa kaikkien muidenkin nakit niiden nenän edestä. Kisassa on viisi lautasta ja siinä nakinpala. Ilman vetämistä on koira houkuteltava syömään se nakki ja ekana maaliin tullut voittaa. Helpommin sanuttu, kuin tehty. Camy äkkäsi toisen lautasen jälkeen, mitä pitää tehdä ja tultiin toiseksi meidän ryhmästä.
Zape sen sijaan strömssäili oikein kunnolla, eikä tajunnut yhtään mitään koko hommasta. Jyrki hiki päässä yritti sille nakkeja tarjota, mutta sen ainoan nakinpalan, minkä sai syömään, niin sylkäisi herra suustaan, että "hyi helkutti".. Oli vissiin kisan ainoa keskeyttäjä ja sai ehkä isoimmat naurut ainakin aikaan.
Yö oli kylmä jo tähän aikaan syksystä. Majoitus oli vaatimaton. Ei lämmitystä tai sähköä mökeissä. Jyrki otti mukaan armeijan makuupussin ja tarkeni hyvin ja minulla oli vaatimattomampi varustus ja palelin yön. Lopuilleen ulkotakki pelasti ja en jäätynyt sentään niille sijoille. Koirat puettiin jo hyvissä ajoin alkuillasta ja yöllä oli molemmilla kunnon viltit vielä lämmittämässä.
Me oltiin ensimmäistä kertaa ja kaukaa susirajalta. Porukka tuntui olevan pitkälti toisilleen ennestään tuttua ja oli vähän ulkopuolinen olo koko ajan. Olisin kaivannut omia ns. galgokamuja sinne. Maybe next year?
