Sekalaista toimintaa

Pikazun riekaleet ovat edelleen kovassa käytössä.

Tämmöisiä kuoppia on muutama pihamaalla koristeena.

Lepohetki.

Tikku jalassa

Sori pärssekuvakulma! Mutta Kun sai tikun tms. jalkaansa pihassa juostessaan. Uikutus ja tikun poisto samantien hänen omasta toimestaan. Tassua aristi illan ja seuraavan aamun, joten elukkatohtorille kävi tie. Nyt ei saatu aikaa meidän "omasta" klinikasta (Joen eläinlääkäriasema), vaan piti mennä sinne toiseen aivan yhtä hyvään paikkaan, joskin kauemmas, eli Kivuttomalle. Siellä hoidettiin taannoin myös kinkunverkko-ongelma.

Tulehdus löytyi tassusta ja nyt hoidetaan desinfinoinnilla ja korvatipoilla. Lääkärikäynti sujui aika mielenkiintoisesti päässä jos toisessa: Kun aloitti ihan järkyn huudon takapaksissa ja raapi ja puri istuinten takaosia ja Ron kotona itki koko ajan kun oltiin poissa (soitti poika, että mikä nyt on...itkee ulkona ja sisällä). Odotteluaika oli aika jännää, sillä Kun oli aika aktiivisella päällä ja suhaili paikasta toiseen. Kehoitus " Istukaa odottamaan" ei  koskenut häntä. Itse tutkimus kuonokoppineen oli yhtä tuskaa Kunille. Jyrkillä oli tekemistä tuon pikkuisen, mutta lihaksikkaan koiran kanssa, että sai pidettyä paikoillaan. Muutenhan Kun oli oma rakastettava itsensä...tulkaa ja rutistakaa ja nuolen teidät kuoliaaksi...! Tästä riemusta saivat hoitajat osansa, kuten myös taannoin rokotuksen yhteydessä toisella klinikalla.

No, täällä kotona hoidon toteutus on vähän niin ja näin. Juu...sairaanhoitaja olen ammatiltani. Lääkäri suositteli kauluria, jotta Kun ei pääsisi nuolemaan vauriokohtaa. Sanoin heti, että ei tuu onnistumaan...on nääs se sterilointikokemus. Totesihan se lääkärikin, että kyllähän tää tyyppi vaikuttaa AIKA OMATAHOISELTA. Hyvin bongattu, sillä sitä se just onkin. En laita kauluria. 

Vähän on sinne päin nyt tuo jalan hoito, mutta koiran kunnosta ja muusta päättelen, että ei kai kovin vakava tilanne ollutkaan. Kiltisti tosin putsaillaan ja laitetaan korvatippaa jalkaan...

Osaa ne!

Mä en olisi ikinä uskonut, miten helposti se omassa sängyssä nukkuminen voisi sujua! Mä vaan pyydän pojat "oma paikka", annan namit ja sinne jäävät koko yöksi!!!!! Ihan käsittämätöntä... Aamulla ollaan annettu sitten heräilyaikaan lupa hiippailla vähän hellittäväksi viereen. 

Kesä tuli!!!

Eilen tosiaan pojat taas näyttivät vieraskoreuttaan tai parastaan tms. Hannan tullessa. Mentiin ulos ja tarkoitus oli alunperin vähän katsoa näiden käytöstä naapurien hakkumishommelissa. No, naapuripa sopivasti käppäili pihallaan ja pojat syöksyivät aidalle räkyttämään. Minä sitten huudahdin, että "riittää" ja molemmat lopettivat siihen ja tulivat luokse....hmm...Hanna vähän ihmetteli, että näinkö nää sujuu....no, ei tosiaankaan läheskään aina! Mutta yhä useammin ja useammin. Tänään esim. on vähän kuitattu siitä, että joku liikkuu naapurin pihalla, mutta siihen se jää. Ihanaa!!!

Sitten treenattiin auton takakontissa olemista ja sieltä pois tulemista. Nythän meillä on upouusi koiraestevaimikäseon auton takaosassa. Eli koirat on siellä takapaksissa. Kun meni hienosti, mutta Ronin kanssa yllätäen tehtiin töitä, että saatiin se autoon. Lopuilleen homma toimi hyvin, mutta tilanne oli toki rauhallinen yms. Jos koirapuistoon vaikka ajeltaisiin, niin niinköhän kiltisti odottaisivat lupaa hypätä pois autosta???? Onneksi Jyrki muisti, että meillähän on siinä autossa aukeava ikkuna siinä takaovessa, joten saadaan sitä kautta laitettua hihnat päälle ja sitä kautta hillittyä hommelia. On mulla viisas mies!!! Aluksi harjoitellaan vaikka käynnistämällä auto ja ajamalla sata metriä ja tulemalla takaisin. 

Uhuu, kesä tulee

Siis niin ihana päivä! Yli kaksikymmentä astetta lämmintä...

Ollaan vietetty poikien kanssa aikaa pihalla. Liekö lämpö tekee raukeutta niille, mutta ovat olleen niin kiltisti, että!. Laiskasti muutama haukku naapurille, eikä ohikulkijoille ainuttakaan. Outoa. 

Hanna-kouluttaja tulee kohta käymään. En vielä tiedä, mitä tehdään, kun kerran ovat noin "kilttejä" nykyään, tai ainakin tänään...

Perjantaina on eläinlääkärille aika. Pojat saavat rabies- ja nelosrokotteet.

Tuttavani Espanjassa on ahkeroinut kodittomien eläinten kanssa. Ihailtavaa työtä! Tässä linkki hänen tekemälleen sivustolle...tutustukaa:

https://www.facebook.com/EspanjanKoirienJaKissojenYstavat

Osallistuin kilpailuun

http://www.musch.fi/outoa-ruokaa

Käykääpä antamassa ääni mun jutulle. Kyseessä barf-aiheinen kirjoituskilpailu. Kopsasin blogistani pätkän ja jatkoin hivenen juttua ja se oli siinä. Eniten tykkäyksiä saanut voittais 200€ lahjakortin ko. koiranevääseen. Sillähän ruokkis monta monituista kuukautta koirulit.

Lapsenlapsellani oli uusi lelu...kylpyankka. Sekös kiinnosti poikia tavattomasti. Tässä Eerika antaa potkut Kunille, kun vaan vahtaa hänen leluaan:)

Koiranpeti

Sain tarpeekseni punkkikammostani ja eilen sain ylipuhuttua Jyrkin siihen, että ostetaan jätkille omat sängyt! Hitsiläinen...ei sen borrelioosin kanssa ole leikkimistä, eikä siihen tule mitään immuniteettia. Eli lyhyesti siis...sain viime syksynä elämäni ekan punkin, inhasti napaan vielä ja kaupanpäälle borrelioosin. Kuumeilin ja olin oikeesti kipeä. Kolme viikkoa söin hevosannoksella antibioottia. Toivottavasti spirokeetat heitti henkensä!! Koirille laitettiin säännöllisesti Bayvanticit niskaan, joten eihän ne punkit niissä viihtyneet. Otollista maaperää löytyi sitten vierestä. 

Ajattelin alkaa vähitellen kouluttamisen pois sängystä. Eilen oli aika hyvä alku, sillä Ron murahteli Jyrkille, kun Jyrki siirsi sitä sängyllä, että olis itse mahtunut sekaan. Komennettiin se yksintuumin pois ja mulkoillen se lähtikin siitä ihan suuttuneen näköisenä. Itse siirryin kuorsauksen vaivaamana (ei koirat sentään) yläkertaan ja Kun nukkui mun jaloissa siellä. Ron oli vaihtelevasti ollut välillä sängyssä ja välillä siinä omalla petillään. Ihme, miten ottivat just ne sängyt "omikseen", miten ajattelinkin. Ronilla on vähän isompi. Osittain ajateltiin, että voi olla, että Ron on vähän kipeä ja olisi sen takia murissut, sillä lauantaina se juoksi niin rajusti yhtä kantoa päin ja kaatui niin, että keuhkoista lähti ilmat ja uikutusta riitti hyvän aikaa. Varmaan sattui! Voi olla kyljet arkana. Koirapuistossakin se oli eilen selvästi normaalia vaisumpi ja juoksi yllättävän rauhallisesti. 

Koirapuistossa käytiin tapaamassa meidän tulevia matkakavereita espanjankatukoirien tapaamiseen kesäkuussa Hauholle. Mari ja hänen koiransa Mocca (ei-espis) ja aito podenco Estrella, joka oli aivan ihana, kaunis ja hellyydenkipeä piippaja. Siinä ihan kuin Ron...piiip-piiip.... Innolla odotan ko. tapahtumaa. Mahtaa olla säpinää ja väsyneitä koiria viikonlopun jälkeen!