tiistai 16. elokuuta 2016

Luksuselämää...tai ainakin melkein


Koirat viihtyy nykyisellä pihalla tosi hyvin. Aurinko kun paistaa, niin galgottimet menee nojailemaan seinään kukin tyylillään. Zape heittäytyy makaamaan ja Camy nojailee. Pikkujäbät hengailee muuten vaan. 


Ron löysi aurinkotuolin ja siinäpä vähän haukotuttaa...


Lapsenlapsi ja lapsi vierailevat usein meillä. Kun on aina ihan mielissään lapsissta, ehkä vähän liikaakin. Eerika pelkää sen hyppelemistä, eikä yhtään turhaan, sillä se jysäyttää kyllä kipeästi aikuisenkin jalkoihin. Kielletään tietysti se hyppely ja usein Kun uskookin, vaikka onkin hepuleissaan rakkaiden ihmisten tulosta.


Ollaan kyllä tosi tyytyväisiä tähän muuttoon!! Tilaa on mukavasti ja tontti on paljon kivempi. Koirat viihtyy ja me myös.

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Taas muutettiin


Taas siis projektoimme kamppeemme ja luumme uuteen osoitteeseen. Tällä kertaa homma oli helppo, koska vaihdoimme taloa tässä samalla tontilla. Luulin, että helppo nakki olisi, mutta olin väärässä. Kolme päivää tehtiin 12-14-tuntisia päiviä, eikä vieläkään ole valmista. Lisänä tietysti se pakkailuvaihe. Tässä ollaan siirretty koira-aitaus (isompi) ja maalattu entisessä kämpässä koirien pilaama lautalattia ja raput...Lisäksi se normaali muuttorumba. Onneksi meillä oli ihan mahtava sakki apuana! Kiitos vielä siskoilleni ja äidilleni, sekä lapsilleni ja muillekkin mukana olleille!!!


Mutta pakko on sanoa, että vaivan väärti on tuo koira-aitaus! Tämä piha on tasainen muodoltaan ja siinä on nurmikkoa ja aika iso kivetty terassialue. Tyypit on höpelönä juosseet ja osaavat rentoutua jopa. Entisen talon pihalla vain hyvin harvoin pantiin maate ja rentouduttiin. Ihana nähdä semmoinen juttu. Tuossa ihan talon vieressä menee melko vilkkaasti käytetty kävelytie. Meillä on tässä kuusiaita, mikä on osittain aika harva alhaalta. Ikkunoistakin näkee kadulle. Nyt alussa on pidetty päivisin verhoja ikkunoiden peittona, että turha räkytys poistuisti. En tosin tiedä, haukkuvatko. Parina ensimmäisenä päivänä reagoivat ohikulkijoihin sisällä, sillä täällä on tosi isot ikkunat. Mutta nyt jo saavat mennä menojaan, ainakin toistaiseksi.


Muuttopäivät olivat raskaita taas tuolle meidän adhd-koiralle, eli Kunille. Sillä riitti hätää kerrakseen ja töhötystä. Nyt kun ollaan rauhoituttu keskenään vaan tähän, niin sekin osaa jo rentoutua. Mielestäni koirat todellakin tykkäävät asua tässä ja ovat salaman nopeudella tottuneet uusiin kuvioihin. Tosin oli tämä talo niille ennestään tuttu. Vissiin kyllä ihmettelivät, kun meidän kamat muutti naapuriin. Sitä piti pissin verran kommentoida (Ron) muuttopäivänä. Olin aika järkyttynyt moisesta, sillä nämä eivät kyllä kotona ole vuosiin pissailleet mihinkään. No, nyt harjoitellaan uudessa kodissa olemista ja uusien äänien ja ympäristön hallintaa. Yllättävää kyllä tässä kohtaa tonttia on ihan erilaista asua!