Lenkkiä ja sen sellaista

Elämä alkaa asettua uomilleen täällä Espoossa. Koirat ovat rauhoittuneet ja ilmeisesti tajunneet, että täällä ollaan ja pysytään. Eikä tarvitse hätäillä, että ei tulla takaisin, vaikka ovesta ulos mennääkin. Alkuun oli niillä raukoilla kauhea paniikki, kun lähdettiin ja meteli sen mukainen. Näköjään on rutiinit tulleet jo tutuiksi, eikä tarvitse turhista älämölöidä.

Minä olen aloittanut työt ja aamuisin on melkoinen homma näiden tyyppien kanssa ulkoilu. Herään siinä viiden pintaan ja laitan kaffet tippumaan, suihkuttelen itseni ja sitten ulos. Olen välillä vienyt koiran kerrallaan tai sitten kaksi kerrallaan ulos pienelle lenkille. Nätisti odottavat vuoroaan, eikä mitään hirveää härdelliä ovella synny, kun sanon vaan ketä otan mukaan. Sama juttu on illalla x 2. Tänäänkin käytiin Jyrkin kanssa ensin lenkittämässä Kun ja Zape ja sitten Ron ja Camy. Jyrki kävi lisäksi päivällä tunnin verran koirapuistossa juoksuttamassa laumaa.

Jännitysmomenttina aina on näiden metsästysvaistoisten kanssa kulkiessa kaiken maailman jänöt ja oravat, mitä täälläkin päin ihan kiitettävästi on liikenteessä. Yksi kurreoravainen näyttää käyttävän meidän kattoa kauttakulkupaikkana ja kerran on koirat sen bonganneet just kun tultiin koirapuistosta. Jestas, että oli pitelemistä hihnanpäässä! Aamuisin ja iltaisin hämärässä puskissa liikkuu aina joku ötökkä ja saa olla varuillaan piskien kanssa.

Ronilla ja Zapella on ollut muutaman kerran ihme pelit keskenään. Viimeksi tänään illalla. Hirveä leikki ja ravaaminen, sekä kaulavaltimoiden härkkiminen. Näyttää ja kuulostaa kauhealta, mutta on ihan "kilttiä". Zape lisäksi yrittää nylkyttää Ronia, mikä viittaa vähän arvoasetelmien taisteluun..tai en minä tiedä. Luulen vaan niin. Ronhan on se meidän kingi ollut ainakin tähän asti ehkä, kun ei näillä mitään kovin selkeää arvojärjestystä ole koskaan ollut. Tai voihan se olla, mutta en näe sitä. Tiedän kuitenkin, että Camy hallitsee sohvia ja muita makuupaikkojaan, mutta saattaa pitkän ja äänekkään "keskustelun" tuloksena Zapelle paikkansa luovuttaa. Ulkona vapaana Ron joutuu joskus kaikkien kurmuuttamaksi, Kunraukka säikähtää ja pahoittaa mielensä jos joku sielle ärähtää ja hakee turvaa ihmisestä. Zapesta on tullut semmoinen läheisyysriippuvainen lussukka, että epäilen, että onko vaihtunut jossain välissä toiseen koiraan, kun ottaa huomioon, mimmoinen se oli.

Ja yksi juttu vielä. Joensuussa meillä oli tämän tästä jokunen kakka tai pissa kellarissa. Koirathan pääsi ulos tämän tästä omalle pihalle riekkumaan ja lisäksi oli lenkit ja koirapuistoilut. Pelkäsin oikein, että miten täällä käy sen asian suhteen, mutta turhaan. Yhtään vahinkoa ei ole tullut. Ilmeisesti tuo säännöllisempi ulkoilu on tehnyt hyvää sillä saralla. Toivottavasti, kun tulevaisuudessa aitaus hankitaan, ei asia muutu.

Sopeutumista vähitellen

Melkein viikko ollaan asuttu koirinemme uudessa osoitteessa ja opetteluahan se on ollut puolin jos toisin. Koirille on tietysti isoin muutos se, kun ei ole nyt vielä aidattua pihaa, mihin pääsee milloin tahansa juoksentelemaan. Meille se on myös merkinnyt lisää työtä siinä, että pitää lähteä hihnojen kanssa aamupissille ja muillekkin hädille tai sitten koirapuistoon, eikä vaan aukaista ovea sen sijaan. Help!! Äkkiä aitaus kehiin, pliis! Eihän siinä mitään, sillä lähes kaikki normaalit koiranomistajat tekee niin, mutta kun näitä on siunaantunut se neljä kappaletta ja yksi on hirvittävä remmirähjä, niin haastetta piisaa. 

Minä olen innostunut nyt, kun on vapaata aikaakin ollut romujen raahauksen sijaan menemään lenkille yhden koiran kanssa kerrallaan. Tänäänkin on ollut semmoinen päivä, että ollaan yhdessä tai erikseen ravattu jatkuvasti jonkun tai joittenkin kanssa ulkona. Uudet ulkoilumaastot aiheuttavat harmaita lisää ennestään harmaaseen päähäni. Kaksi kertaa olen ollut kunnolla eksyksissä, enkä kyllä enää aio toistaa sitä, että puhelinta en ottaisi mukaan. Onhan sentään navigaattorit keksitty!

Kyllä muutos selkeästi koiriin on vaikuttanut. Ihmeellistä säätöä niillä on keskenäänkin. Parina päivänä Ron ja Zape ovat alkaneet kummalliset pelit ja Zape on jopa yrittänyt Ronia ns. nylkyttää, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Hellyydenkipeyttä on normaalia enemmän myös.

Sää on ollut sateinen ja tylsä. Lumet ovat kohta hävinneet kokonaan ja rapaa kantautuu sisälle kilokaupalla. Uutta kotia tykkäisi alkuun ainakin hinkata ja siinäpä minulla onkin puuhaa. Me ollaan kokeilemassa uutta ruokavaliota, mikä on osottautunut vähän fiaskoksi. Nimittäin kun pakastin on tosi pieni, niin ajateltiin osittain siirtyä nappularuokintaan. Merkkinä on ProBooster. Muilla menee suht ok sen kanssa, mutta Zapella ei. Se on laihtunut, koska se ei syö sitä kuin vaan vähän. Pakko on ollut sille antaa vaan taas pelkkää raakaruokaa. Muille on surutta nappulaa toinen päivän ateria syötetty ainakin joinain päivinä. Minulle itselle on jotenkin vaikeaa noita nappuloita syötää ja tavallaan pitkin hampain niitä tarjoilen. Toivottavasti Zape saa taas painoa pian takaisin, sillä se näyttää taas aika nälkiintyneeltä ja kauhealta.

Meillä kävi ekat vieraatkin ja voi että oli jollain Kunputilla hauskaa!! Se jos kuka tarvitsee huomiota ja leikkikaveria ja sitä se sai. Kieli pitkällä lopulta läähätteli tohkeissaan ja oli pitkästä aikaa kunnolla väsyksissä. Oliskohan tommoisia koiria leikittäviä poikia jossain adoptoitavissa??