Yhteenvetoa

Lueskelin tuossa edellisvuoden kirjoituksia ja tämänkin vuoden. Kauheaa, miten epäloogisesti sitä tulee kirjoitettua ja jätettyä vastaamattomia kysymyksiä ilmaan.

Ensinnäkin tuosta barffauksesta. Kaikki meidän koirat syö himona nykyään kaiken niille tarjotun ruuan. Ja se on nimenomaan barffia. Vasta ostettiin iso pakastin täyteen ruokaa niille ja lasku oli 300€. Mielenkiinnolla seuraan, kuinka kauan se riittää. Arvaukseni on, että noin kuukauden. Ei sen puoleen, että vaihtaisin ruokavaliota, vaikka todennäköinen havainto onkin se, että se on aikas kallis muoto ruokkia koirat. 100 € per nuppi/ kk. Lisäksi kuivattuja poronluita ja muita nameja....hmmm...kalliita lapsosia...

Tyypit ovat ihan kauheasti aikuistuneet. Enää ei tuhota kotia, eikä sen tavaroita, kuin ihan satunnaisesti. Pihalla osataan käyttäytyä enimmäkseen hyvin. Joskus pitää karjua "OHI"-käskyjä, kun näkee, että Ronilla keittää yli joku mopo tai mikä vaan ohikulkija.

Camy sen sijaan on alkanut kuoriutua kuningatarnahoistaan ja on villiintynyt riehumaan ja häsläämään ihan tosissaan. Saa varoa, kun se sohii niillä pitkillä tassuillaan ja hyppii vasten ihan yllättäin. Ja se on oppinut jopa leikkimään leluilla, mitä se ei tosiaankaan osannut alussa yhtään. Jotenkin jännä, miten se on tosiaan kuoriutunut kuorestaan ulos tuommoiseksi hömppätypyskäksi joka höpsöttelee ja sohii tassuillaan ja saa hepulikohtauksia. Ensin ihmettelin, että miten voi olla tuommoinen koira, joka vaan istuu pää pystyssä ja hiippailee vieressä.....Camy on avautumassa...mitä lie siitä tulee vielä ? Huomioon ottaen, että mun havaintojen mukaan noin vuosi menee siinä sopeutumisessa....

Mutta mun näkemyksen mukaan eletään ihan seesteistä aikaa meidän perheessä. Koirat tietää, että meidän elämä on säännöllisen epäsäännöllistä. Siihen on tyytyminen.

Joulu 2012

Voi hittolainen, että me ollaan oltu tänä vuonna niin kilttejä! Kattokaa nyt! Tässä istutaan kuin tinasotilaat ja saattaa ehkä olla nameja tulossa....Lienee odotettavissa mahtavia joululahjoja.

Ihanaa joulua kaikille karvaisille ja karvattomille ja semikarvaisille ja ihan kaikille!!!

Yhteisruokailua

Kun lapsenlapsi on käymässä on koiruuksilla tiedossa ylimääräisiä makupaljoja. 

Auliisti neiti ruokaansa jakelee. Syötteli pizzaa ja puhumattakaan siitä, mitä herkkuja tippuu lattialle...

Lurpsis (...siis mikä kieli!!!) Hyvvää oli, olisko lissää?

Ja pakko lisätä vielä, että Kun tykkää leikkiä tytön kanssa. Niin nätisti menee palloleikit, että jos samaa aikuinen yrittäis, niin verillä olis joka paikka, mutta neiti saa ottaa lelun ja sitten kun sen jättää, niin Kun varovasti käy hakemassa ja taas tahallaan jättää vaavalle... Ihana parivaljakko! Taitavat painaa suunnilleen samanverran ja ovat ovat hassuja siinä konttaillessaan. Lapsukaisen äiti pienenä ihmettelikin, että "Miks koirat konttaa?"

KUN 2 vuotta

Rakas Kunputti-Pumputti sä täytät tänään kaksi vuotta!! Lauloin sulle jo laulun, vaikka se ei paljoa tuntunut kiinnostavan. Enemmänkin se, vissiinkö sadas, lobotomoitu ja myös räpylä-amputoitu ankka. Sua nuo lelut jaksaa loputtomasti kiinnostaa ja haluaisit jakaa sitä kiinnostusta kaikkien kanssa. Muutenkin on kiihtyvyys ja kärsivällisyys n. 100km nanosekunnissa.

Sinä olet semmoinen läheisriippuvainen....aina jonkun sykyssä tai vieressä vähintään. Rakastat vähän liikaa niin, että toiset on mustelmilla ja korvat ja silmät kuolassa.... Sori sukulaiset viikonlopusta!

Sitten myös olet melkoinen pelkuri. Metsässä voi olla vaikka mitä mörköjä, varsinkin piemeällä. Ja pelottavia ääniä myös voi yllättäen kuulua vaikka mistä.

Hui kauheeta, kun pitää kulkea matalana pelottavissa paikoissa, esim. kerrostalon parvekkeella tai käytävillä.

Voi rakas jokapaikan höylä ja söpöliini ja meidän ihan hullu ja hassu Kun. Me niin rakastamme sinua. Meitä olet jaksanut ilahduttaa ja raivostuttaa jo vuoden ja neljän kuukauden ajan suunnilleen. Ihanaista syntymäpäivää <3

Joulukuussa lunta suussa

Hänen Kuninkaallinen korkeutensa Kuningatar Camy esiintyy tässä uudessa timanttipannassaan.

Piipahdettiin Jyväskylässä ja tavattiin tuttuja Espanjasta. Vivi ja Camy puistoreissulla.

Tässä kuvassa peräti neljä kpl Espanjanpoikia: Ron, Kun, Hupsu ja Simba.

 Asustettiin äidin luona kerrostalokolmiossa. Neljä koiraa siellä tsippaili aikaslailla sulassa sovussa. Kun vähän vierasti yöllä talon ääniä ja vuhki silloin tällöin. Toisena yönä oli jo tottunut kerrostaloasuja. Toisekseen käytävässä kävely oli outoa ja korkeat paikat pelotti. Parvekkeellakin piti hiippailla ihan matalana. 

Olen jo pitkään tuskaillu sillä, että mikään matto ei kestä lattialla paikalallaan, vaan on aina kurtussa ja rullalla ja vaikka mitä. Ja jo nyt on kumma jos matto ei ala pysyä lattiassa!! Tänään ostettiin kaupan jäykin matto ja pari liukuestettä alle. Pehmeä se on kaupanpäälle, eli koirat tykkää makoilla sen päällä. Mutta sen verran hintava oli, että auta armias jos siihen on huomenna syöty jo reikä.... 

Tuli talvi ja kylmä

Camy tässä valmistautuu lähtemään ulos ja pakkasta on -20. Hyvin meni lenkki, vaikka pipoa ei kyllä pidetty korvien päällä, koska häiritsi sen verran, mutta kaulanlämmittimenä toimi hienosti!

Ron järkyttyi täysin piposta ja heittäytyi vaan makaamaan maahan. Mikä hieno keino vaikka rauhoittaa hilluva koira...pipo vaan päähän.... Toiset ihmettelee, että mikä sille tuli?

Vaatemallit ulos lähdössä. Oikesti on semmoinen olo, kun olisi töissä lastentarhassa. Pukemiseen menee hiukan aikaa, mutta on sentään viritetty toiset valjaat ulkotakkisäädöille, niin helpottaa vähän. 

Nautiskelua ja velttoiluu

Kun pesee kaikkien korvat, jos vain saa. Ja saahan se, yleensä. Myös meidän korvat ja vieraiden maistuu...tuntuu aika vinkeeltä!

Nautiskelua peiton alla. Camy ei yleensä kyllä viihdy peiton alla, koska se on niin kuumaverinen.

Romputti sen sijaan nukkuu joka yö mun peiton alla tai jos en ole kotona, niin siipan peiton alla käperyneenä mahaa vasten tai jalkojen takana. Kivasti lämmittää kyllä!

Pärtsäilyy

Sori vaan kuvan laadut taas, mutta kyllä niistä olennaisin välittyy kuitenkin. Sain taas viikon tauon jälkeen ukkelini kotiin ja koirapuistoilut mahdollistuivat taas. Mun on mahdoton autottomana ja kortittomana lähteä noiden kanssa sinne, mutta sitten se taivas aukeaa, kun mies on kotona. Vauhtia on piisannut todella hyvin ja Ronkin on käyttäytynyt nätisti, ilman rähinöitä. Tänään mies oli ollut niiden kanssa päivällä puistossa ja yksi nainen oli jopa tunnistanut Camyn galgoksi! Taisi olla ensimmäinen ihminen, joka tunnisti rodun tuosta vaan. Enimmäkseen sitä on luultu greyksi tai vipukaksi. Juoksuharrastuksia udellaan jatkuvasti, koska neiti pärtsäilee siihen malliin puistossa, että eipä ole epäilystä, kuka voittais kisat. Harkinnassa tai siis viitsimisen päässä olis nyt tuo harrastelu sen suhteen. 

Noiden poikien rotuarvailut on kans aika hauskoja. Ei niistä ihan äkkiä pysty sanomaan, mitä ovat. Tänään tuli ehdotus Kunista, että olis Jack Russelia siinä...nooooooo. Lähimpänä on veikkaus varmaan siihen Patterdalen terrieriin. Ron taas on ihan omanlainen tapaus. Vinttikoira-mäyräkoirasekoitus....varmaan siinä on galgoa seassa ja manetoa (ne rokokoo-jalat), luulen.

Kun se vaan jaksaa palloilla. Mies kun on kotona, niin se piinaa sitä koko ajan pallon kanssa. Vinkupallo suussa vinguttaa ja hyppii jalkoja vasten ja välillä haukkuu ja pitää ihme ääniä, että leiki, leiki...ja tuntitolkulla. Ei se taida koskaan kasvaa aikuiseksi, vaikka kaksi vuotta joulukuussa täyttääkin....Mua se ei niinkään viitti piinata, kun en vissiin oo semmoinen hösselö leikkikaveri sen mielestä. 

Marraskoiria

Pläjässä makailua...

Kunputti miettii seuraavaa siirtoa...ottaisko ankan vai pallon....

Kukas se siinä on tsippaillut?

Pallo, kuin pallo...lumipallo!

Aurinkokoirat

Ihana aurinkoinen syksysää. Koirapuistoilun jälkeen on kiva maata siinä ikkunasta tulevassa auringonvalossa.

Ronkin halusi samaan kohtaan.

Kun ei jaksa makailla, vaan koko ajan pitää touhuta jotain...

Oi pissiongelma!

No, nythän myrkyn lykkäs pakkasten muodossa! Camy on pysytellyt ihmeen lämpimänä tässä syksyn mittaan, mutta kun pukkasi pakkasen puolelle, niin stoppi tuli aamupissin suhteen. Kahtena aamuna on nyt taisteltu asian kanssa ja hävitty on. Eli kuin normaalisti ylösnoustessa, neiti pomppaa iloisin mielin poikien kera ylös, mutta matka stoppaa ovelle ja neiti kääntyy takaisin. En lähde! Mies yritti samaa uudelleen vähän myöhemmin ja sama tulos. Tänään otettiin järeämmät aseet käyttöön ja laitoin takin päälle koiralle, mutta eipä auttanut. No. Panta sitten kaulaan ja narulla veto pihalle. Seurasi paikallaan istuskelua vaikeana ja ilman pissaamista takaisin sisälle. Takaporttina vähän myöhemmin kouluun lähtevä poika...ei tulosta, vaikka koira meni ulos. Eli Camy oli pissaamatta ihan järkyttävän kauan!!!! Tänäänkin poljin töistä tuhatta ja sataa kotiin, että höppänä pääsis ulos. Mulla on ollut liikaa yö- tai iltavuoroja vissiin. Ovat oppineet nukkumaan pitkälle päivään, eikä aamuherätykset ole hauskoja ollenkaan. Saiskin valita!

Tuli jotenkin takauma siihen Espanjasta lähtöön. Silloinhan se ei koko aamuna pissinyt ennen lentoa ja teki matkaakin Suomessa vaikka kuinka, ennen kuin teki ne kaivatut pissit. Ihme rakko täytyy olla, mutta vähän huolestuttaa. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään lammikoita sisältäkään. Tulee vaan mieleen, että onko kyse siitä kylmästä, vai siitä, että se oli löytynyt talvella pakkasessa värjöttelemästä jossain maaseudun tiellä? Tuleeko jotain kurjia muistoja mieleen tuosta kuuraisesta nurmikosta tai jotain? Vai onko kyse nyt jostain muusta? Toisaalta koira on ihan ok ja vauhdikas oma itsensä.

Muuten on nautittu koiraperheen nurjasta puolesta muutenkin...oksennuksia on tullut parina päivä peräkkäin ja tietysti soffalle kahdesti Camylta ja tänään oli ykäilty vuorostaan nojatuoliin. En tiedä kuka. Onneksi on irroitettavat sohvanpäälliset!Ron on kunnostautunut koirapuistossa rähjäilyssä nyt jopa ihmisille. Hermostui tänään, kun joku jäbä puhalsi pilliin ja tyyppi oli pukeutunut umpimustiin huppua myöten ja vähällä oli, ettei syöksynyt suoraan kimppuun. Siitäpä sitten vähin äänin lähdettiin lätkimään. Kun sen sijaan taas rakasti kaikkia ja sai uusia kamuja. Se on meidän sosiaalinen jokapaikansählä. Harkittavana alkaa olla, kannattaako Ronia viedä puistoon. Hyötyykö se siitä mitään? Kun on siellä, kuin kala vedessä ja Camy on silloin ja tällöin. Vaikeeksi menee.

Harrastaa vai eikö?

Voi että, kun sillä on pitkät jalat ja pitkä puikkonokka ja se on niin rakas! Tyttö on reipastunut älyttömästi ja pelkään, että reipastuuko kenties liikaa ja ottaa mallia meidän häselöpojilta. Koirapuistossa on saatu jatkuvasti kommenttia siitä, että "Onpas Camy reipastunut". Ja otan sen kyllä kohteliaisuutena vielä. Neiti syöksyy hirmuista vauhtia keskelle koiria ja menee kerjäilemään kaikilta ihmisiltä rapsutuksia ja jää siihen notkumaan vähän liiankin kanssa välillä. Koiriin ottaa kontaktia aika ennakkoluulottomasti, eli taaksejäänyttä elämää on se jaloissa pyöriminen. Sitten se spurttailee hulluna ja kerää kyllä rutosti huomiota sillä juoksemisellaan. On se niin hienoa katsottavaa kyllä! Ja tottahan se on, että vinttikoiran juoksu on kaunista katsottavaa!

Nyt pähkäilen kovasti, että onko eettisesti oikein, jos lähdetään sen kanssa harrastamaan viehejuoksua ja maastojuoksua? Jotkut rescuetyypit on sitä mieltä, että koira on tehnyt jo työnsä ja juoksutus on kiellettyä hommaa. Siitä on pilvin pimein keskustelua netissä. Esim. siltä kannalta, että kannattaako metsästyskoiran viettejä vahvistaa, vai loudata? ( Pitäis lopettaa noilla keskustelupalstoilla käyminen...siellä vaan yleensä haastetaan riitaa asiasta ja sen vierestä. Ja mut on yllättänyt täysin koirapiirien järkyttävä toisten mollaaminen ja rotujen välillä kilpailu ja sitten vielä se meitä hyvin paljon koskettanut teema, että jotkut rotukoirien omistajat ei vaan millään voi hyväksyä näitä ns. monirotuisia. Niistä ei voi puhua edes samana päivänä rotukoirien kanssa, jos ollenkaan).  Musta vaan tuntuu, että kun Camy on noin nuori  ( täytti siis kaksi vuotta vasta ja on ollut "löydettynä" ennen meitä n. 5kk, eli löytyessään ollut jotain reilun vuoden ikäinen) ja virtaa riittää ja epäilen, riittääkö meidän liikunta sen kanssa, niin tämmöinen homma olis kiva lisä siihen. Ja onhan se luontaisesti metsästyskoira ja nyt se ei ollenkaan pääse toteuttamaan sitä puolta itsestään. 

No, ystäväni sanoi viisaasti, että pitää miettiä, mikä on motiivi. Ja meillähän se on koiran hyvinvointi, tietysti. Käydään katsomassa, olisko se kivaa hommaa ja ihan leikkimielellä. Paperittoman koiran kanssahan ei ko. hommia edes voi kilpailumielellä tehdä. Ihan uutta ko. toiminta on meille, mutta mielenkiinnolla odotetaan, että päästäänkö "piireihin" kokeilemaan edes. Tuntui vaan niin kutkuttavalta, kun siellä kiihdytyskisoissa kehuivat Camyn reisilihaksia kateellisina. Eli ei se ihan huonossa kunnossa ole ilmeisesti, enkä ollut edes noteerannut niitä lihaksia aiemmin. Se kun vaan on ollut meidän ihana lupukka.

Ja PS. ajateltiin viedä myös meidän wannabevinttikoira eli Ron myös samoihin harkkoihin. Sekin juoksee kokoisekseen järkkykovaa ja rakastaa sitä!

PelkuriKun

No, voi mahoton tota Kunia, kun se on ihan pönttö välillä (lue AINA). Yks päivä meni kolme isoa kurkiauraa kirkuen taivalla ja satuttiin olemaan pihalla. Ei siinä mitään...koirat tiiraili taivaalle hyvin kiinnostuneina. No, seuraavalla pihakäynnillä vissiin ne samat kurjet oli päättäneetkin lentää päinvastaiseen suuntaan. Liekö eksyneet tai jotain ja silloin Kun sai sätkyn niistä ja meni ovelle tärisemään peloissaan ja halusi sisälle. Koko päivän se reppana sitten häntä alhaalla oven läheisyydessä vietti kaikki pihaulkoilut taivalle hermostuneesti pälyillen. Lenkillä sentään meni ihan ok. No, sama homma tuntuu nyt jatkuvan. Tänään esim. se aamulla, ennen mun iltavuoroa kaikkina kolmena kertana, kun pihalla käytiin oli vaan oven edessä vaikeen näköisenä, eikä pissinyt, kakkinut, eikä mitään. En ole käynyt vielä kellaria tarkistamassa, mutta veikkaan, että kakkaa sieltä löytyy ja varmaan pissaa myös. Taivaalle taas pälyili. No, voi herranen aika sentään! Tuliko tästä nyt isompikin ongelma??? 

Ja tämmöistä hommelia tänään on puuhattu!!! Pankkikortti on mitätöity näköjään. Päivä ei muutenkaan ollut mitenkään mieltä ylentävä töissä ja sitten kotiin tullessa kun löytyi tuo....no, huh.....

Happy birthday to Camy

Huomenna 4.10. olis Camyn syntymäpäivät. Pojat Espanjassa olivat valinneet Camylle saman synttäripäivän, kun Fransiscolla. Ikä kun on pakosta ihan arvio, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ihan nuori hömppänä tuo tyttö kyllä on. Tein kakun jo tänään, sillä huomenna mulla on iltavuoro ja teinipoika yksikseen koirien kanssa kotona, joten tuskin kakkua alkais väsäilemään....

Kakussa oli kalkkunan luutonta lihaa ja rasvaista lihaa. Laitoin ne kakkuvuokaan ja kumosin vaan. Koristelut hoitui chilimaustetuilla kanapulleroilla ja parilla nakilla. Ja nam, että maistui. Tossa on siis kilo lihaa plus muut hörsykkeet ja Camy söi puolet ja pojat puoliksi loput. Ton rasvaisen lihan ansiosta varsinainen kaloripommi oli kyseessä, mutta mitäs siitä, kun on kerran syntymäpäivä!!!

Joko se loppui????

Sunnuntaina käytiin muuten katsomassa paikallisen Poks:in, eli Pohjois-karjalan seurakoirat ry:n leikkimielisiä kiihdytyskisoja.Niillä on vinttikoirajaosto, joka ei rajoja tunne, eli harrastamaan pääsee, jos kotoa löytyy jokin vinttikoiraa muistuttava olio. Ron vois myös olla semmoinen, kun sentään rotukuvauksessa sanotaan, että mäyräkoiran ja vinttikoiran sekoitus....Ja innostuttiin tosiaan. Ihan varmaan Camystä tulee harrastaja maasto- ja ratajuoksuun ja vieheiden perään vielä! Kun mentiin sinne, niin ne Poks:in tyypit oli ihan innoissaan, että täällä Pohjois-Karjalassa voi olla galgo ja hämmästyivät vielä enemmän, kun kerroin, että tiedän ainakin kaksi muutakin olevan täällä (tosin ekaksi arvasivat, että Camy rata-grey olis ollut). Lisäksi ihastelivat Camyn takareisien lihaksia. Hittolainen, kun olis passi ollut mukana....rokotustodistus tarvittiin ilmoittautumiseen kisoihin...

Camy nääs jo kaukaa bongasi vieheen joka viiletti radalla ja pomppi ja uikutti siihen malliin, että olis menty, eikä meinattu, jos olis vaan päässyt!!!! Yhditykseen on jo liitytty. 

Upeita koiria siellä nähtiin ja rotuja vaikka mitä. Camysta sai olla taas kerran ylpeä. Se ei haukkunut kertaakaan, uikutti pari kertaa vieheen perään, mutta mitään muuta ei, vaikka siellä oli aikamoinen meteli ja härdelli. Tosin muutenkaan se ei hauku, kuin leikkiessään. Kulki kuin kuningatar ja istui ihan rauhassa ja ylväänä. On sen kanssa vaan niin helppoa kulkea ihan missä vain. Naureskeltiin kyllä siinä, että mitenkähän olis hihnat kireellä ja solmussa ja hiki päässä jos veljekset Ron ja Kun olis olleet paikan päällä????

Enää ei karata...ehkä

Älkää pliis naurako itseänne tärviölle, sillä tää portti on ihan järkyttävän näköinen, mutta pikkuisen on kuvanottohetkellä vaiheessa...ja vielä rumemmaksi vaan muuttui. Ensi kesäksi suunnitellaan oikein tyylikäs porttisysteemi (sen kun näkis...).... Jopas otti neiti pitkäkoipi ensikosketusta portin kanssa, kun luuli, että siitä voi taas hypätä yli. Kiva lommo tuli verkkoon, mutta onneksi ei käynyt muuten mitenkään.

Mutta tänään mä töistä tullessani menin tapani mukaan tietysti facebookkin ja kun seuraan yhden galgotarhan elämää, niin yksi galgoparka oli kuollut ja se oli jo keretty varatakkin. Ja siinäpä sitten oikein itku tuli ja joku ilkiö oli tehnyt vielä oikein koskettavan muistovideon siitä vielä....yhyyyyy....Ja siinäpä tietysti tuli mieleen, että näistäkin ehkä (toivottavasti kuolen ennen) pitää joskus luopua...ihan hirveä ajatus. Mä ihan pokkana töissä kohtaan kuolevia ihmisiä ja niiden omaisia, mutta joku vieras koira facessa saa itkemään? Olenko kenties hulluksi tulossa? Tai siis hullummaksi...

Raivo nousee

Lenita Lehtonen

Eläinsuojelutyötä Granadassa tekevät ystäväni menivät lauantaina luksusalueella sitaitsevaan taloon, josta löysivät 20 koiraa ilman vettä ja ruokaa. Koirat oli hylätty kolme viikkoa aiemmin. Niistä 7 oli kuollut nälkään ja 13 löytyi elossa. Koirat ovat heikossa kunnossa ja osa on sairaalahoidossa. Asia on onneksi noteerattu myös paikallisissa tiedotusvälineissä. Yhdistyksellä on pula rahasta, jota tarvitaan eläinlääkärimaksuihin, sairaalahoitoon, hoitokoteihin jne. Laitan tänne esille ASOCIACIÓN AMIGOS DE LOS ANIMALES DE GRANADA - yhdistyksen tilinumeron, jotta voit halutessasi tukea näitä viattomia pienia koiria. En laita tähän kuvia, mutta
Ideal-lehden lyhennetty nettiartikkeli on tässä:
http://www.ideal.es/granada/20120924/local/granada/hallan-perros-muertos-hambre-201209232208.html

Siis ihan oikeesti!!! Miten joku voi tehdä noin? Miksei jättänyt edes ovea auki, että koiraparoilla olis ollut joku mahdollisuus????Todella oikea kauhujen talo!!! En halua edes ajatella sitä järjetöntä tuskaa mikä niillä koirilla on ollut. Välillä niin ahdistaa, kun näitä samantapaisia uutisia tulee koko ajan ja facebookin kautta nimenomaan. Itteppä olen tieni valinnut... Seurasin mm.http://www.perrosdelsol.es/ yhden aivan mahtavan näköisen uroksen ( Valiente ) pelastustoimia pitkään. Sillä oli toinen etujalka sökönä ja turvonnut, mutta kyllä sen kiinnisaaminen kesti kauan! Nyt se on turvassa, mutta jalka piti ambutoida. Miten mahtavaa työtä ne siellä tekeekään....

Tilasin edellä mainitulta yhdistykseltä pari pantaa Camylle. Meneepä rahaa hyvään tarkoitukseen ja mahtavia pantoja meille!!!

Sekalaista toimintaa

Kun ja isukki taistelee lobotomia-ankasta

Tänään tarvittiin tätä takkia. Vettä satoi ja asteita jotain +7

Aina vaan toi ankka....mutta parhaat ystävykset jakaa kaiken

Kolmen koplan suunnitelmat....nyt aletaan ryhmässä piippaileen, että iltalenkki olis....

Ja lenkin jälkeen riehutaan niin maan perusteellisesti. Camyllekkin ostettiin heijastinliivi.

Pakastimen sisältöä

Ylähyllyä...hei vajaatakin on jo...

Omatehmää vihannesmössöä ja jopa muutakin

Aikalailla täyttä tässä vielä

Alahyllyn kamat

Hei, mansikkahilloa!!!!

Se huono puoli tässä barffauksessa on, että pakastimesta on vaikea löytää mitään muuta, kuin koiranruokaa ja niillekkin tarttis laittaa joku järjestys. Mutta se on vaikeaa, koska pötkelöt on niin kylmiä ja epätoivo mahtumisen kanssa korkea, että yleensä nuo kamat vaan heittää tasan sinne, mihin mahtuu. Onneksi Marikalla ei ollut viimeksi ihan kaikkea, mitä tilasin...ei nääs olis mahtunut mitenkään pakastimeen....

Yllättävän äkkiä tää ruokamäärä vähenee. Nytkin on jopa vapaata tilaa aikalailla!!!

Karkuvintiö!

Eilen oli meillä järkytyksen päivä, tai oikeestaan ilta. Rampattiin illalla useita kertoja koirien kanssa pihalla, kuten aina. Tultiin vissiin eri aikaan sisään ja kuviteltiin, että kaikki koirat on sisällä. Rauhassa katseltiin telkkua ja paikalla näkyi vaan Kun. Ajattelin, että Ron ja Camy ovat meidän sängyssä. Puhelin soi ja Jyrki arpoi vastaako vieraaseen numeroon ja käskin vastata. Onneksi vastasi! Siellä nimittäin ilmoitettiin, että täällä taitaa olla teidän koira...sydän hyppäs kurkkuun ja paniikki iski. Rynnättiin ovesta ulos ja onneksi olivat lähellä...tossa sadan metrin päässä. Kolme poikaa auton kanssa olivat nähneet Camyn, pysähtyneet ja ottaneet kiinni. Nätisti oli häntä heiluen tullut niiden luo. Ja luojan kiitos sillä oli kaulapanta, jossa puhelinnumero!!!!! Ja tosiaan mahtavaa, että hoksasivat, että kaikki ei ole kohdallaan, kun tuommoinen koira ittekseen iltamyöhään juoksentelee.

Kyllä me kehuttiin niitä poikia maasta taivaaseen ja kun ei muuta keksitty, niin pyydettiin että ajavat meidän pihaan ja jääkaapista löytyi 8 olutta ja annettiin ne niille. Semmoista lauantai-iltaa kun olivat muutenkin viettämässä...

Mutta mitä tästä taas opittiin? Siis lasketaan ääneen koirat, että kaikki tulee sisään ja aina, AINA pidetään kaulapannat kaulassa, paitsi yöllä. Hirveä morkkis on kuitenkin asiasta, että miten noin voi käydä, mutta näköjään voi. 

Tänään oli ihan mahtava aurinkoinen syksysää ja käytiin kiertämässä Kukkosensaaressa lenkki ja koska töhötys oli edelleen sitä laatua, että lisää tarvittiin energianpurkua, niin ajettiin suoraan koirapuistoon. Camy juoksi tänään niin, että en ole koskaan nähnyt semmoisia loikkia vielä. Melkein olin varma, että hyppäs aidan yli kun en nähnyt sitä vähään aikaan (koirapuisto täällä on ISO), mutta tallella sentään oli. Kiva päivä!!