Food is good!

En olekkaan muistanut pitkään aikaan mainita mitään ruokajuttuja. Barffaus sujuu jo ilman enempiä miettimisiä, enkä osais ajatella enää mitään muuta. Minkään oppien mukaan ei varmasti mennä, mutta tunnen koirani ja näen silmilläni, miten menee. Puntarissa välillä käydään. Varsinkin alussa piti puntaroida viikottain, jotta sopivan ruuan määrän sai selville. Ohjeiden mukaan ruokittuna noista olis tullut salamannopeasti hirmuisia läskejä! Sanoisin, että puoliksi suositellut, niin pärjätään. Voi olla, että meillä tuo einiinbarffausnamit vähän vaikuttavat asiaan. Niitä kun oli vähän vaikea vaihtaa mihinkään muuhun. Toimivat koulutustilanteissa ja lenkillä yms. 

Aamulla pojat saavat n. 3kpl kanankauloja kumpikin. Joku aamu saavat vaihtoehtoisesti jotkut isommat luut.  Illalla annetaan pääruoka, joka koostuu joko valmiista lihakasvismixeistä tai pelkästä jauhetusta lihasta (broileri, sika, poro, kalkkuna, luullisina tai luuttomina) ja lisätään sekaan omatekemää kasvismössöä. Mössöön laitetaan mitä mieleen juolahtaa, mutta pääosin joku salaattipohja, kurkkua, porkkanaa, kesäkurpitsaa, vähän kasvisöljyä, valkosipulia, ruohosipulia, tilliä jne. Mössö pakataan pienenpieniin pakastepusseihin ja sekoitetaan sitten liha-annokseen. Kala kuuluu myös poikien ruokavalioon. Herkkuresepti menee näin:

Seitipaketti    heitetään kiehumaan pieneen vesimäärään

kasvissuikalepussi    samaan veteen perään

tilliä

valkosipulirouhetta

loppuvaiheessa katkarapuja, jos haluaa...älä enää keitä.

Valuta vedet ja varaudu hotkintaan (Tosin äidin Kikai, kaikkien aikojen nirsoin koira, ei syönyt ko. ruokaa)!! Tätä tekisi mieli syödä vaikka itse, niin hyvä on tuoksu. 

(tämähän ei ole ihan varsinaista barffia, koska liha on kypsennettyä ja niin kasviksetkin...mutta so what?)

Yksi, mikä tässä on huonoa on pakastintilan loppuminen. Meillä on iso pystypakastin ihan täynnä koiranruokaa...omat ei meinaa mahtua sekaan. Ostamme ison satsin kerralla ja on joka kerta tunkemista, että saadaan mahtumaan. Viime aikoina pojille on ostettu poron luita ja ne vasta tilaa vievätkin! Miten jotkut isot koirataloudet pärjää? Pakko olla varmaan joku toinen jättipakastin koiranruuille. Joopa, veikkaan, että meilläkin kohta harkitaan kakkospakastimen ostoa. 

Juhannus 2012

Duunissa juhannus...mutta joillain on sentään vapaata. Kohtuu hyvät ilmatkin ovat olleet.

Kunilla on aina kivaa, jos joku haluaa taistella sen kanssa jostain lelusta, tai mieluiten pallosta. Ron ei tykkää, jos leikki yltyy rajuksi, vaan poistuu takavasemmalle. 

Tai sitten voi pitää omaa kivaa muuten vaan. Ihanaa, kun on tuo piha! Koirat voi rampata siellä koko päivän ja vähän huolettomasti jo annetaan niiden siellä peuhata, sillä eivät ole osoittaneet toistaiseksi mitään karkailuintoa. 

Espanjankatukoirien kesätapaaminen Hauholla 2012

Espanjankatukoirien kesätapaaminen Hauholla, Lautsian lomakeskuksessa oli meille ensimmäinen, mutta monelle muulle ties mones. Enkä ihmettele. Meillä oli todella mukavaa rennossa porukassa älyttömän koiralauman kanssa!

Starttasimme Joensuusta aamutuimaan koirapuiston kautta sillä ajatuksella, että koirat olisivat rauhallisempia ja olimme oikeassa. Kyydissä oli Mari koiriensa Mocan ja Estrellan kanssa, eli meitä oli kolme ihmistä ja neljä koiraa pienessä autossa. Estrella esittäytyy ylimmässä kuvassa. Hän on ollut Suomessa vasta 3,5 kuukautta. Estrella vähän piippaili ja muutamia kertoja haukahteli menomatkalla ja Kun seilasi eestaas, mutta muuten oli rauhallista.

Majoitus oli vaatimaton hostelhuone, jossa tuskin mahtui kääntymään, mutta kyllä siinä yönsä nukkui. Illalla koottiin Ystävyydenniemessä, joka oli EKK:n käytössä rantasaunoineen, pari telttakatosta. Yhdessä tehtiin salaattia, grillattiin ja puuhailtiin koirien kanssa ja juteltiin niitä näitä. Ensimmäisenä iltana porukkaa oli n. kolmisenkymmentä, arvioisin, ja koiria samanverran. 

Koirat juoksentelivat vapaana ja uiskentelivat. Joukossa oli pari kovaa vesipetoa, joita ei meinannut järvestä saada pois ollenkaan. Ron tosin tässä vaan näytteeksi polskuttaa. Kävi se kastautumassa muutamia kertoja, mutta ei ihan himona kuitenkaan vedessä puljannut. 

Juttua riitti ihmisillä. Oltiinhan samanhenkistä sakkia ja koirathan kummasti yhdistää ihmisiä. Varsinkin tässä tapauksessa kun lähes kaikki koirat olivat tulleet ekk:n kautta Suomeen.

Ihmeen hyvin koirat tulivat juttuun keskenään. Tosi harvoja rähähdyksiä kuului. Ron väsähti toisena päivänä ja rupesi yhtäkkiä haukkumaan, ulisemaan ja räyhäämään ohijuokseville (silloin jo koiria paljon, paljon enemmän) koirille. Piti laittaa poika hihnan päähän ja käydä vähän rauhoittumassa matkan päässä välillä. Kun sen sijaan tsippaili kumpanakin päivänä niin, että raukka oli ihan rampa, kun päästiin kotiin. Vissiin lihakset jumissa siitä säntäilystä. Särkylääkkeellä tilanne korjaantui, vaikka säikähdin tosissaan. 

Lautsia oli loistava paikka tapahtumalle. Miten lie löytäneet sen? Ystävyydenniemeen kulki tosi kaunis metsätie ja siellä sai kaikessa rauhassa koirat juoksennella. Minullekkin tuli lisää luottamusta omiin koiriin valtavasti, sillä saatiin ne lähtemään kanssamme kesken säpinöiden ilman hihnoja ja muutenkin tulivat aina tarkistamaan, että ollaan tallella. 

Toinen päivä oli jo rankempi. Oli kuuma ja porukkaa tuli koko ajan lisää koirineen. Ronilla tosiaan ei hermot enää pitäneet, enkä kyllä liiemmin ihmettele. Meteli oli korviahuumaava hetkittäin. Nauratti kyllä se säpinä, mikä ympärillä oli....

Kotimatka sujui koirilta hiljaisissa merkeissä. Takapaksissa matkustivat vuorostaan meidän koirat ja Mari oli koirineen takapenkillä. Haju oli kyllä melkoinen...puolimärkiä mudalta haisevia koiria....

Menomatkan hajuista piti Kun huolen piereskelyllään. Mutta ihan varmasti ensi vuonna mennään uudestaan!

Harmoniaa?

Kunilla on ihanat niskakarvat...vähän lainehtivat ja sitten siinä on miljoonittain pyörteitä, joten karvat kasvavat varsinkin rinnassa ja kaulassa suuntaan jos toiseen ja aiheuttavat ihastuttavia tupsuja sinne tänne. Kun on söpö ja ihana, mutta raju jätkä! Leikeissään se menee niin pitkälle, että Ron kavahtaa sitä ja esim. ulkona palloleikkien aikana Ron siirtyy mieluusti sisätiloihin tai keinun alle piiloon. Ron tykkää ihan erilaisista leikeistä, kuin Kun. Kun rakastaa rajuja veto- ja pallonheittelyleikkejä. Ron taas tykkää takaa-ajoleikeistä. On siinä sen verran vinttikoiraverta. Toisaalta nämä poitsut keksivät yhteistä tekemistä vaikka kuinka. Toinen saa aina toisen höykkyytettyä johonkin takaa-ajoon tai yleiseen painiin.  

Meillä on ollut niin helppoa viime aikoina, etten meinaa keksiä enää mitään kirjoittamista tähän blogiin. Tasaista koiraperheen elämää. Mitään ei ole tuhottu, lenkillä mennään nätisti, pihalla ollaan nätisti ja hiljakseen, nukutaan omissa pedeissä...ihan outoa. Jyrki yksi päivä sanoi, että noi on ihmeen noiveita ja rauhallisia. Mutta ne on. Ei kai sitä kukaan oliskaan jaksanut ainiaan, sitä riekkumista ja säätöä, mitä alkuaikoina oli. Ja olishan se kumma, että sillä panostuksella mitä näihin on laitettu, ei olis ollut mitään tehoa...huh! Tämmöistä tämä nyt on. Koitetaan tottua!!! Mutta kesälomalla meillä on yksi pikku ylläri pojille...ettei ihan tylsäksi käy tämä elämä...;)

Onnea peruskoulun päättäneelle t. KUN