Mökillä

 Käytiin poikien kanssa syksyisellä ja sateisella mökkireissulla. Meni hyvin ja meni huonosti. Ron raukkaa paleli vähän väliä ja sitä piti lämmitellä pyyhkeen ja takin sisällä. Tärisevä parka oli niin säälittävä! Vettä tuli vähän väliä ja tietysti koirat kastuivat juostessaan märässä maastossa. Kun sen sijaan ei palellut, vaikka hyppäsi järveenkin uimareissulle. Kaipa sillä on parempi karvapeite Suomen ilmastoon.

 Kun oli enemmän kuin ärsyttävä! Heti Jyväskylässä se hermostui, kun Vaari vaihtoi mökkikamppeet päälle ja aloitti räksytyksen. Mökillä tajuttiin, että se pelkää vaaria, kun sillä on lippis päässä ja semmoinen metsätyötakki päällä. Kyllä se jaksoi haukkua ja välillä ihan niskavillat pörhöllään. Vaari kun lähestyi, niin karkuunhan sitä piti lähteä. Lippis jos vaihtoi päätä, niin haukkumiskohde vaihtui. Liekö sillä ollut huonoja kokemuksia lippistyypeistä joskus? Vaari ei ihan tainut ymmärtää toisen pelkoja. Muutenkin taisi metsä ja pimeys varsinkin pelottaa. Aamulla löytyi kakat terassilta...varmaan oli liian jännittävää mennä pimeään ja märkään yöhön kakille.

Hyvin koirat pysyivät pihapiirissä näkösällä. Luuhasivat mökin alla ja metsikössä ja haisevat ihan karmivalle sen jäljiltä. Huomenna menen ostamaan shamppoota niille ja jynssään putipuhtaiksi nuo haisulit. Autossa oli rattoisaa mennen tullen, kun Kun päästeli järkyttävän imeliä pieruja vähän väliä....

Mummolassa ei oikein mennyt myöskään putkeen, sillä kolme koiraa oli taas liikaa. Saivat aikaan oikein kunnon rähinät ja jouduin etsimään anoppilasta turvapaikkaa. On noi kyllä....!!!

Välillä väsyttää

Kun hoitaa sairasta.

Kun ja Ron hoitavat sairasta...

Vähänkös hienot ja valkoiset hampaat!

Krooh, pyyh...

Uusi kiva harrastus

Jäbät ovat keksineet uuden harrasteen. Olkkarin matto onkin kiva temppurata! Sinne alle voi ryömiä ja toinen voi häiritä siitä päältä päin jne. Hakisko kohta vasaran ja naulais noi matot tohon lattiaan? Tänään koristaa koko olohuoneen lattiaa uskomaton silppu. Siinä on pari kananmunakoteloa (käytetty virikeleluina), muuta pahvia pöllittynä pahvinkeräyskaapista ja puutarhasta tuotujen oksien silppua. Ja vasta eilen imuroin! Ei sen sijaan, näiden kanssa on pakko imuroida nykyään joka päivä.

Vieraita

Tänään meillä kävi vieraita!!! Sinänsä harvinaista ja mukavaa, sekä päästiin testaamaan Ronin rähjäilyä. No, yrittihän se pari kertaa, mutta pysyi yllättävän hyvin nenätöksyjen kanssa aisoissa. Eli oli minusta paljon kiinnostuneempi, kuin vieraista. Yksi vieraista oli 7-kuinen vaavi. Pojat vähän ihmetteli tommoista pientä eläjää. Kunia kiinnosti varsinkin sen syöttäminen...

Kun on saanut painoa tosi hyvin, ehkä liiankin hyvin. Se painaa jo lähes kymmenen kiloa! Lähtöhän oli 7kg. Nyt se on semmoinen pötikkä. Yhtään ei tarttis enää tulla painoa lisää. Edelleenkin se hotkii ruokansa.

Vähän lisää tuhojakin on tullut tällä viikolla:'

- tietokoneen verkkopiuha

- stereoiden antennijohto

- pleikkarin ohjain

- lasivaasi

- silputtuja suitsukkeita

Puusavotta

Pojat auttoivat puuhommeleissa. Kun etsiskeli oikein tuohisia klapeja ja kiskoi tuohta irti ihan tohkeissaan. Ihania syyspäiviä ollut viimeaikoina. Aurinko on paistellut ja on ollut lämmintä.

Arghhh!!

Eilen mulla meni hermot oikeastaan eka kertaa noitten koirien kanssa. Nukuin yövuoron jälkeen ja heräsin puoli yhdeltä johonkin rominaan ja lähdin katsomaan, mitä tapahtuu. Rominan syy ei selvinnyt, mutta huomasin ihkauuden neulemekkoni lattialla ja lähempi tarkastelu paljasti, että se on tuhottu käyttökelvottomaksi. Mahan kohdalla reikä, toinen olkapääsauma kokonaan revitty auki ja laganpätkiä roikkui siellä ja täällä. Yhtään kertaa en kerinnyt mekkoa pitää, nyyh.
Toinen tosiärsyttävä juttu oli se, kun päästin sitten koirat ulos, niin Kun änkesi itsensä naapurin puolelle aitauksen ali. Sain justiinsa peräpäästä kiinni. Nyt sitt saa pelätä, että se luikahtaa jostain raosta karkuun. Siis aidanvahvistusta jollain konstilla on tehtävä. Käytin sitten lenkillä ja ketutuskäyrä oli sen verran korkeella, ettei unista tullut mitään. Aika vähillä unilla siis seuraavaa yötä valvomaan...

Viime päivinä on tuhottu kaikenlaista: tietokoneessa roikkunut hiiri, usb-johto, myös tietsikan virtajohtoa on pureskeltu. Kirjoja on revitty, hammastahnaputkiloa pureksittu, puhumattakaan muusta sotkusta (ei niin kielletystä...vaikka eihän ne tiedä, mitä saa järsiä ja mitä ei), mikä koristaa yleensä olohuoneen lattiaa. Tarkoitan revittyjä vessapaperirullia ja silputtuja koivuhalkoja, joita on otettu näköjään parempaan käyttöön. Eilen niitä tulikin pihaan 3 kuutiota, joten siinäpä talvi-illan puhteita karvapojille! Ei kait ne montaa vuotta tommosta harrasta, eihän?

Kosketuskeppi

Hanna neuvoi tänään kosketuskepin käyttöä. Koskettaminen on vahva käytös, johon on latautunut suuri vahvistemäärä: jokaisesta kosketuksesta saa aina palkkion. Sen avulla voidaan ilmapuntaroida koiran mielentilaa. Kokeillaan, miten ahdistunut koira on. Jos se pystyy koskettamaan keppiä, pystyy se todennäköisesti myös syömään ja tarvittaessa myös oppimaan uutta (Canis-lehdestä lainaten mukaeltua).

Ensin keksittiin pieni ääni, joka toisetettiin aina, kun Ron koski nenällään kepin päätä ja palkittiin. Sitten kun se jonkin ajan päästä tajusi muutakin, kuin sen namikäden, niin lisättiín kehoitusääni, joka meillä on tyylikkäästi "töks". Näytti ensin, että ei se tätä tajua, mutta todisti sitten epäilykset vääriksi. Keppiä lyhennettiin ja töks tehtiin sitten käteen. Tarkoituksena oli taas harrastaa tätä toimintaa niin, että Hanna testaili saiko hän vierailla meillä häiriöttä. Ronin korvista näki kyllä, että seuraili Hannan liikkumista, mutta pystyi sentään keskittymään tehtävään. Oli niin hyvät namit! Hanna oli tuonut kivipiiraa ja mahalaukkua...ällöä möhnää, mutta koirista sikahyvää.

Hanna epäili, että saattaa Ronilla olla pelkkää huomionhakua tuo vieraille rähjäily, sillä ei se selkeästi ole mitenkään vihainen, mutta jotenkin oudosti epävarma ja sitäkin vain välillä. Olisko Kunin tulo vienyt siltä liikaa huomiota? Kun kun on semmoinen töhöttäjä ja jokapaikanhöylä, joka varastaa huomion. Ja sitäpaitsi Ron on ennen Kuniakin ollut tosi huomionkipeä. Aina tulee nenätöksejä ja uikutusta ja vaatimusta johonkin. Jyrki teki yhden etäpäivän kotona ja koki, ettei siitä sen takia tullut mitään, koska se vaati koko ajan huomiota.

Pitää vielä enemmän ilmeisesti olla huomioimatta sen huomionsaantiyrityksiä ja tarjota sille ihan omaa aikaa edes joskus. Se vaan on aika vaikeaa, sillä kun toisella on vuorotyö ja toisella paljon matkatöitä, aika on kortilla muutenkin ja olis sekin vähä aika kiva viettää yhdessä.

Kunillekkin ajattelin opettaa tota töksjuttua, koska sillä on ihmepelkoja välillä lenkeillä. Joitain ääniä ja joitain paikkoja se selkeästi pelkää, enkä tiedä miksi. Voisi sillä tökshommalla rauhoitella. Ruokamäärää pitää varmaan vähentää, sillä tässä hommassa kuluu sitä aika paljon. Kun on saanut tosi hyvin lihaa luiden päälle, mutta Ron pysyy hoikkana. Se itse säännöstelee ruokaansa. Ei aina syö edes kaikkea, mitä annetaan. Kun sen sijaan kyllä syö sitten Ronin jämät ja kaiken muunkin, minkä vaan suuhunsa saa....Onkohan meillä kohta pieni, musta, läski koira?

Tämän päivän tuhot:

- Koivuhalko varastettu ja osittain silputtu olkkarin lattialle

- kolme kakkaa yläkerran rapputasanteella :(

- yksi pissi eteisen lattialla:(

Maanantai

Tämä maanantai oli oikeastaan ensimmäinen päivä, kun pojat joutuivat olemaan keskenään noin työpäivän mittaisen ajan. Mun mielestä meni hienosti!!

- Yhtään pissiä, eikä kakkaa ole sisällä.

- Vain vähän tuhoja: yksi kuumemittari, muutama maitopurkki revitty lattialle ja yksi lasinalunen revitty. Se oli lisäksi pöllitty olkkarin pöydän laatikosta. Aika taitavaa....

No, höh

NO, nyt kun sitten luultiin, että Ron räyhää vieraille, niin tänään oli käynyt Jessen kaveri ja sille oli ihan innoissaan heilutettu häntää ja kerjätty huomiota. Jessen vanhemmat kävivät illalla, eikä mitään ongelmaa.... Olen ihan ymmälläni. Mikähän juttu tämäkin on, että välillä räyhätään ja välillä ei mitään? Onko tämä kenties henkilökohtaista? Kun sen sijaan haukkui peloissaan.

Tänään Ronille oli käynyt joku juttu jalkaan pihalla ja se oli uikuttanut ja pidellyt tassuaan ylhäällä, nuollut sitä ja kaatunut maahan täristen. Voi sentään! Onneksi kuitenkin päivän mittaan vaiva oli väistynyt. Vähän oli aristellut tassua pitkin päivää, mutta kun tulin kotiin, en nähnyt mitään vaivaa enää.

Kunille kävin ostamassa uuden talutushihnan. Eilen se puri hihnansa poikki tuosta vaan. Siinä on heijastimia vaikka kuinka ja se on entistä paksumpi. Vaikka eipä se varmaan sen enempää puremisia kestä, kuin entinenkään. Pimeää alkaa olla iltaisin, joten heijastin on hyvä juttu!

Nyt on koiria ruokittu iltaisin sillä tavalla, että on kylvetty raksut pitkin pihamaata. Näin saavat tehdä vähän töitä ruuan eteen ja nenätyöskentely rauhoittaa koiraa. No, en tiedä, kuinka on, koska virtaa tuntuu riittävän myös kaikenkattavaan riehuntaan kuitenkin. Liekö pentuhommaa edelleen. Ron ei meinannut tajuta koko juttua alkuun, mutta on nyt alkanut innostua siitä. Kun menee himona nenä maassa ja kun ahne on, niin homma toimii. Sille kuvittelisin jutun olevan toimivan, koska muutenhan se syö ruokansa sekunnissa. Ron jaksaa rouskutella rauhassa ruokansa kyllä.