lauantai 29. marraskuuta 2014

Väsyneitä vinttiksiä




Tänään on ollut meillä väsynyttä koirakansaa. Jyrki käytti koko porukan aamulla koirapuistossa ja viipyi siellä noin puolitoista tuntia. Koiria oli ollut ja ihmisiä...jopa lapsi, mistä Kun oli tietysti innoissaan. Apua, minä ajattelin, mutta olivat olleet innoissaan sen tohelluksesta. Huh-heijjaa.. pitkämielisiä ihmisiä, kenties.

Lisäksi käytiin siellä vinttikoiralenkillä. Ihan käsittämättömän hyvin Zape käyttäytyi siellä kohtaamispaikalla ja muutenkin. Liekö se on joku roturasisti vai mikä se on, kun kuitenkin vastaantuleville koirille piti alkaa ärmentää. Meidän laumassa oli sentään aika monta monituista vinttikoiraa menossa samaan suuntaan ja sitä ei kukaan siitä haitannut yhtään..paitsi Faaraokoira uros ja leikkaamaton. Vähän ärr ja murr...mutta aika vähäistä kuitenkin. Zape kulki kyllä sitä pelko-kylkimyyryä koko lenkin. Ei nameja ottanut. Ehkä kuitenkin aika haastava tilanne hänelle oli tämä lenkki. 

.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Hiljaisuus rikkoutuu


Miten lie on ollut huvituksen puutetta kirjoitteluun? No, täältä pesee taas.

Zapea taas yritetään sosiaalistaa yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa lähinnä lenkkeilyn aloittelua hänen kohdallaan. Poika on tänä päivänä niin luottavainen meihin ja tottelee paljolti käskyjä, joten aika on kokeilla siipiä muuallakin kuin kotona tai koirapuistoissa. 

Zape on selkeästi Jyrkin koira. Niinpä Jyrki nyt on ottanut sen muutaman kerran lenkille yksikseen ja esim. auton huoltoon viedessä kävelivät takaisin kotiin. Ihme ja kumma, ei koiran koiraa ole tullut vastaan, joten sinänsä kokeilut on menneet hyvin. Ja jopa namia on ottanut koko lenkin ajan!!!Minä sen sijaan sain sen raivarit kestää eräällä lenkillä vastaan tulevan koiran kohdatessa. Silti on toivonkipinä siinä suhteessa, että se oli aivan rauhallinen siihen asti, kunnes edellä kulkeva Ron haukahti sille koiralle ja siitäkös se alkoi.... 

Huomenna on taas tulikoe edessä, sillä aiotaan lähteä yhden ryhmän vinttikoirakävelylle. Mukaan tulee jonkin verran porukkaa ja katsotaan sitten, miten menee. Lenkki lähtee klo. 16.30 ja aiomme näyttää, miten koirakot voi näkyä pimeälläkin. Eli otsalamput ja heijastimet, sekä koirilla heijastinliivit yms. näkyvyyttä edistävät vermeet.

Ja sanottakoon vielä, että Mr. Zape on muutoin aivan ihana lupukka ja ystävällisyyden perikuva, mutta tää lenkkiasia (= kiinnipitäminen) on sen mielestä kauheaa. Myöskään se ei tykkää, että toiset koirat on kiinni. Kai se kuukausien vapaana veuhkaaminen on antanut sille semmoisen koodin päähän, että pakoon pääseminen on elinehto.


lauantai 20. syyskuuta 2014

Galgo Weekend 2014


Osallistuimme puikkonokkien kanssa hyvin puikkomaiseen tapahtumaan Vallittun leirikeskuksessa kangasalalla. Pitkän matkan takia ja työn rajoittaessa harrasteita ei päästy vielä perjantaina mukaan, vaan starttasimme lauantaiaamuna varhain reissun päälle. Kylläpä oli mukava matkustaa rauhallisten koirien kanssa autossa. Eli huomasi hyvin, että KUN ei ollut mukana!


Pysähdyttiin aamupalalle äidin luo Jyväskylässä. Zape oli vähällä kusaista äidin ison ruukkukasvin juurelle, mutta muuten olivat vaan vastaanottavaisia rapsutusten suhteen. Perillä näkyi heti koiralaumat ja ei kun pakolliset kopat päähän ja koirat irti. Ihania koiria näkyi joka puolella ja tulipa paljon kyselyjä koiristamme ja niiden tarinoista. Eräänkin kerran niitä sai kertoa. Kuulin myös monen koiran elämäntarinan ja eipä ole kaikilla ollut ruusuinen alku. No, tuskin oikeastaan yhdelläkään näistä koirista. Yksikin ihanuus oli sytytetty tuleen, mutta oli niin ihmisrakas ja suloinen tyyppi, että! Aivan järkyttävää tämä ihmisten julmuus, mutta siitä huolimatta elämänhaluiset koirat jaksaa ja jaksaa. Zape sai todella paljon huomiota komean ulkomuotonsa ja euroopanomistajan elkeidensä takia. Se tepasti ja pompahteli häntä ja korvat pystyssä joka puolella ja pissaili joka ikiseen puskaan. 


Camy tsippaili omaan rauhalliseen tapaansa ja kerjäili rapsuja. Iltamissa, kun meno rauhoittui otettiin siltä koppa pois, kun olin varma siitä, että mitään hässäkkää ei tapahdu. En usko, että Camyn kohdalla koppaa olis ollenkaan tarvittu, mutta säännöt, mitkä säännöt. Zapen kohdalla taas oli toisin. Joitain vähän sävähdytti sen poliisityyli ja murinat. Eipähän kenenkään tarvinnut pelätä sen puoleen.


Yksi ohjelmanumero oli nakinsyöntikisat. Kylläpä oli hauska juttu! Osallistuttiin tietysti moiseen ja vaikka ei todellakaan palkinnoille päästy, ei haitannut. Galgot on näköjään aika huonoja tuossa lajissa ja näin silmissäni meidän Kunin siinä imuroimassa kaikkien muidenkin nakit niiden nenän edestä. Kisassa on viisi lautasta ja siinä nakinpala. Ilman vetämistä on koira houkuteltava syömään se nakki ja ekana maaliin tullut voittaa. Helpommin sanuttu, kuin tehty. Camy äkkäsi toisen lautasen jälkeen, mitä pitää tehdä ja tultiin toiseksi meidän ryhmästä.


Zape sen sijaan strömssäili oikein kunnolla, eikä tajunnut yhtään mitään koko hommasta. Jyrki hiki päässä yritti sille nakkeja tarjota, mutta sen ainoan nakinpalan, minkä sai syömään, niin sylkäisi herra suustaan, että "hyi helkutti".. Oli vissiin kisan ainoa keskeyttäjä ja sai ehkä isoimmat naurut ainakin aikaan.

Yö oli kylmä jo tähän aikaan syksystä. Majoitus oli vaatimaton. Ei lämmitystä tai sähköä mökeissä. Jyrki otti mukaan armeijan makuupussin ja tarkeni hyvin ja minulla oli vaatimattomampi varustus ja palelin yön. Lopuilleen ulkotakki pelasti ja en jäätynyt sentään niille sijoille. Koirat puettiin jo hyvissä ajoin alkuillasta ja yöllä oli molemmilla kunnon viltit vielä lämmittämässä.

Me oltiin ensimmäistä kertaa ja kaukaa susirajalta. Porukka tuntui olevan pitkälti toisilleen ennestään tuttua ja oli vähän ulkopuolinen olo koko ajan. Olisin kaivannut omia ns. galgokamuja sinne. Maybe next year?

torstai 28. elokuuta 2014

Aitaräjäys on historiaa...


Meillähän on ollut ongelmaa Zapen kanssa ohituksissa ja myös meidän aidan vierellä kulkevien koirien kanssa. Myös jotkut juoksevat ihmiset tai meluava porukka sai aikaan kauhean möykän aidalla. Kerran jopa joku huuteli hädissään aidan takana, että "tulkaa hakamaan koiranne pois. "No, on aita välissä ja mitään ei voi tapahtua. Mulla meinasi epätoivo välillä iskeä, mutta sitten yhtäkkiä keksin jotain.

Vesi! Otin ämpäriin vettä ja ruiskutin sitä sen päälle, kun möykkä alkoi. Ihan muutama kerta tarvittiin, että homma alkoi muuttua ihan muuksi. Tänään aamulla meni koira ohi...Zape pari kertaa päästi pienen ulahduksen , mutta ei mennyt edes aidalle. Kehuin sitä ihan hulluna...ihana koira! Muutenkaan ei mitään möykkää aidalla ollut moneen päivään. Voiko tämä olla mahdollista?

Nyt ajattelin, että vesihommaa voisi kokeilla myös lenkillä. Pieni ruiskutus jollain sopivalla vekottimella ohitustustilanteissa. Kannattaa kenties kokeilla. Meillähän on lenkit olleet ihan pannassa Zapen käytöksen takia. Koirapuisto on ollut se meidän ulkoilupaikka ja tekisi mieli oikein kunnon lenkeille! Meillä oli kyllä kivat koirapuistosessiot esim. viime viikonloppuna. Vettä satoi ja koirat oli välillä piilossa puiden alla, mutta kun oli hyvää seuraa, niin 1, 5 h vierähti siitä vaan.

Eli vesikoulutusta nyt sitten kehiin! En tiedä, onko minkään koulukunnan suositusta moisiin, mutta jos kerran toimii, kun mikään muu ei, niin miksei?








torstai 24. heinäkuuta 2014

Mökkeilyä lomalla

Leikkirymy iski kesken kaiken. 

Käytiin melkein viikko viihtymässä mökillä ja täytyy sanoa, että hauskaa oli ja säät suosivat. Melkein joka päivä ukkonen jyristeli, mutta kaukana. Lämmintä piisasi lähes yli tarpeen. 

Zape varmistelee, että pääsee äkkiä karkuun, jos paarma tulee...

Paarmat olivat kiusana, mutta hyttysiä ei juurikaan ollut. Galgot varsinkin tykkäsivät kyttyrää niiden pörräilystä ja pakenivat sisätiloihin tuon tuosta. 


Kunilla oli ongelma, kun mökillä oli "pallo" järvessä (vesilämpömittari). Sitä se jaksoi vahtia koko loman ajan. Kun oli ainut koira, joka kävi uimassa. Hädissään hyppäsi veteen, kun joku meni uimaan. 

galgottimet vahdissa saunavuorolla




Metsässä maisteltiin mustikoita. Eipä paljon maistuneet muille, kuin Ronille. Sille kelpaa myös herukat ja vatut.


Kunilla oli pelottavaa välillä: Kaatunut päivävarjo, iso kanto, iso metsä, outoja tynnyreitä saunalla... sillä sitä pelättävää riittää maailmassa. 

Minä jäin äidin luo Jyväskylään pariksi päiväksi, kun muu porukka suuntasi kotiin. Tulin Camyn kanssa junalla sitten kotiin. Äiti sai sitten hiki hatussa imuroida siitä lähtenyttä karvaa sohvastaan. Meidän ensimmäinen junamatka meni oikein hyvin. Koiran kanssa saa aina juttuseuraa ja matka taittuu huomaamatta. Camy on muutenkin luultavasti maailman helpoin koira ja mikäs oli sen kanssa ollessa. Koiran lippu junaan maksaa vain 5 €. Voin kyllä suositella lämpimästi junaa kulkuvälineenä koiran kanssa. 

lauantai 24. toukokuuta 2014

Toukokuun helteissä


Camy viilentyy kukkapenkissä ensin pöyhittyään sen mieleiseen kuosiin. Ei tarvitse kenties odotella kukkia.

Mahtuuko kieli suuhun takaisin vaiko eikö?

Liikaa leluja...milläs sitä alkais leikkiä?

Mitään ei jaksa leikkiä vaan keinun alta löytyi  yksi vähän viileämpi paikka.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Kevätkuulumisia


Koiramaista kevättä kaikille! Meillä on elelty normaalia karvaista elämää. Eilen tuumailimme lauman kirmailua pihalla katsellessamme, että olisipa tylsää ilman koiria. Miehen sanoin " On niistä iloa, mutta on niitä riesaakin.."


Joensuuhun on avattu uusi koirapuisto, mistä onkin nyt tullut vakiovierailukohde. Se on ihan lähellä ja puiston viereen saa kätevästi auton parkkiin. Helpottaa kummasti kun kysessä on neljä kiireistä koiraa. 

Meillä alkaa ihan kauhea säpinä siitä, kun mies alkaa vetää housuja jalkaan. Tyypit pyörii kuin vimmassa siinä ympärillä. Pantojen laitto on haaste sinänsä, kun Zapen mielestä kaikki pannat pitäisi laittaa hänelle. Oi niitä aikoja, kun vielä oli vain kaksi koiraa ja koulutin ne odottamaan nätisti vuoroaan kun ulos oltiin lähdössä. Siis oma vika, kun olen velttoillut. 


Käytiin yhtenä sunnuntaina hiekkakuopilla juoksemassa. Kyllä oli mahtava paikka koirien mielestä!


Tässä vielä ruokarosvon tyylinäyte.


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Ennakkoluulo, ylpeys ja turha luulo!



Pientä tutinaa kintuissa tuntien lähdimme lauantaina kokeilemaan, josko Zapesta olisi vinttikoirien kimppakävelyyn osallistumaan. Varauduimme siihen, että Jyrki lähtee sen kanssa kotiin ja minä kävelen vaan Camyn kanssa. Mutta ihme ja kumma jäppinen kulki melkein kuin unelma kahdentoista muun koiran kanssa puolentoista tunnin lenkin tosi hienosti!!!Melkein leijuin pilvissä, kun olin niin ylpeä pojasta. Hermostunut se kyllä oli ja sen näki turkin päälle ilmaantuvasta hilseestä.

No, tänään luottavaisin mielin sitten lenkille.... Eikös parinkymmenen metrin päästä tule vastaaan minikokoinen mäyräkoira ja tavanomainen huutokonsertti alkoi. Joten se siitä sitten. Plääh! Muutenkin lenkki meni ihan persiilleen ja palattiin vähän matkan päästä kotiin. Kun veti mun käden varmaan puoli metriä toista pidemmäksi ja äääärrrrsytti!!!!Kotipihassa treenattiin seuraamista ja johan oli sakkia hienosti käyttäytymässä nelin kappalein ilman hihnoja ja tietysti namin höykällä. Mä muutan Röllimetsän keskelle, missä ei asu yhtään koiraa kymmenen kilsan säteellä, eikä myös ketään ihmisiä. Semmoinen tunnelma on tänään täällä.

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kuvasatoa tänään

Ron nättinä

Zapukka

Jätski on hyvää

Mitäs tässä...

Kun saa syötettynä jäätelöä

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Nukkumista..



Voi ääk! Eilen päätin parin tosi änkypunkuyön jälkeen vallata sängyn vain meidän omaan käyttöön. Kyllästytti  edellisyön jalat päällekkäin-nukkuminen ja muukin ahtaus ja kuumuus. "Oma paikka" on taikasana, jolla murhaavan katseen keralla (siis mä saan sen katseen) saa koirat menemään muualle nukkumaan. 

Noh...sittenpä herättiin kauheaan ärinään ja murinaan klo. 2.00. Neiti Camy nukkui makkarissamme sijaitsevassa lasten levitettävässä sängyssä, mikä on varattu koirien petiksi tietysti. Lattialla on muutama oikeakin koiranpeti, vaan ei ne kelpaa yleensä nukkumiseen. Zapella oli halu myös ko. sänkyyn ja sehän ilmaisee itseään tunnetusti ihan täysillä äänijänteillä. Aikamme huudeltiin hyödyttämiä kommentteja sängystä käsin ja jouduin sitten nousemaan ja kädestä pitäen ohjeistamaan Zapea hakeutumaan muualle nukkumaan. Ei näytä menevän kaaliin sille nuo Camyn selvääkin selvemmät sanomat!

Yksi ihan mahtava juttu tuli viikonlopulta! Siippani oli yksin koko lauman kanssa koirapuistossa viikonloppuna ja hänelle oli joku siellä oleva mies ihmetellyt, että " Onpas sulla hyvin käyttäytyvät koirat!". Hah!!! Voiko parempaa kiitosta kuullakkaan tämmöisen ryhmä rämän omistaja? Mutta on ne nykyään kyllä aika hienoja koiria. Puistossa käyttäytyvät aina melkein hyvin. Ainoa huono on, jos on liian tunkeilevia tyyppejä paikalla. Jos lähdetään liikkeelle, lauma seuraa, eikä poismenossa ole melkein koskaan ongelmia. 

Töitä on tehty varmaan keskimääräistä koiranomistajaa enemmän näiden kanssa. Vieläkin on tekemistä vaikka kuinka ton Zapen kanssa, että sen kanssa voisi käydä normaalisti edes lenkillä. Koirapuistossa tämä ongelma ei ole näkyvissä millään tavalla. Eli vähän salainen melkein täydellinen lauma...

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Zape treenaa

Huomatkaa isännän kalsarit ja uroskoiran hempeä kaulapanta ;)


Tuli mieleen, että moni voi hieman kummastella näitä mun juttuja. Ainakin, jos omistaa ihan normaalitaustaisen koiran. Traumaattisen taustan omaavan eläimen kanssa vaan on pakko venyä ja vanua vaikka mihin. Zape on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi tapaukseksi, kuin alussa olisi osannut arvata. Sen luottamuksen saaminen kesti aika pitkään ja sitten siitä alkoi tulla esiin pelkotiloja, jotka kääntyivät aggressioiksi meidän toisia koiria kohtaan. 

Me tässä päädyimme aloittamaan Zapen pelkojen käsittelyn ihan alusta ja päätimme ulkoiluttaa sitä nyt hihnassa vaan tässä ihan oman kodin läheisyydessä. Oikeastaan melkein vaan ulko-ovella ja postilaatikolla. Se saa portailta katsella ohikulkijoita ja halunsa mukaan mennä vähän kauemmas. Muuten saa tietysti juosta pihalla ja koirapuistossa vapaana. Varsinaiselle lenkille ei sen kanssa lähdetä, ennen kuin lopettaa tuon hullunlaisen tärisemisen ja osoittaa, että ei pelkää enää. Yritämme namittaa sitä, mutta jo pienikin liikkuminen pihalta pois päin saa sen lopettamaan syömisen. Eli koirakouluttajan mukaan se on liian stressaantunut, jos ei pysty syömään.

Eilen oli hyvä juttu, kun pällisteltiin ekaksi rappusilla maailmaa ja poikaparka tärisi siinä.. Juteltiin sitten kadunvarressa naapurin kanssa ja näin, että koira tulee tien toisella puolella. Zapekin huomasi sen ja lähdettiin siitä toiseen suuntaan. Herra ei sanonut mitään ja kun käännyttiin, oli koira vielä näkyvissä. Zape vaan tuijotti sitä, eikä sanonut edelleenkään mitään. Lähdettiin vaan nätisti kotia kohti. Hurraaa!!!! Tämmöisiä on meidän reimuvoitot. Mutta voihan se olla, että oli vaan joku ykköskerta vaan. 

torstai 27. helmikuuta 2014

Kun on mahdoton!



Kun on ihan pöhelöksi ruvennut! Se on alkanut varastella toisten ruokia sen jälkeen, kun on salamana syönyt omansa...esim. aamuisin kanankaulat. Oman pääateriansa hän saa gongipallosta yleensä, mutta ei aina. Tänään oli pallo niin sanotusti hukassa, eli ei löydetty sitä niin mistään. Tein lisäksi sen virheen, että jätin lattialle jonkun nuoltavaksi kulhon, missä sekoitin illan ruuan (broilerin sydäntä, kanan jauhelihaa ja omatekemää kasvismössöä). Kulhossa oli lisäksi kauha. Luulen, että episodi alkoi siitä, että Kun söi ruokansa ja bongasi jämäkulhon... kauha oli pelottava... ketään ei saa päästää apajille...

Se murisi ja oli niskakarvat pystyssä. Jyrki läksi ottamaan kulhon pois..... Ihan järkyttävä taistelu... vähällä oli ettei tullut puremia. Huusin vaan, että älä mene ja ota puremia. Fiksu ukkoni meni sisuuntuneena hakemaan viltin ja heitti sen koiran päälle ja sai kulhon pois... Mistään uhkailusta ei Kun hätkähtänyt vaan sai vaan kimmoketta pahempaan, mutta viltin päälle heittäminen yllätti sen niin, että meni toimintakyvyttömäksi. 

Luulin hetken, että nykyään vaan painitaan Zapen ongelmien kanssa, mutta näköjään on kehitetty uusi ongelma myös. Joku voisi sanoa, että meillä on johtajuushommelit päin sitä, mutta enpä tiedä. Viime viikonlopun koulutuksesta oppineena ajattelen meidän koiria uudessa valossa. Ei ne ole saaneet koskaan sitä pentuajan sosiaalistamista ja kaikkea sitä tärkeää, mikä nuorelle koirallle on. Kun esim. on just pukattu tarhalle siinä pahimmassa iässä. Ihmeen hyvin se kuitenkin pääsi monista peloistaan yms. Mutta välillä näkee sen tarhataustan tosi selvästi. Lienee tämä ruokajuttu yksi niistä entisen ajan muistoista. 

Nyt ajateltiin kyllä tormistautua ruokkimisasiassa ja Kun saa varmasti eritysiskohtelun. Mietinnässä on kyllä, että miten...

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ongelmakoira ja idea...



Lenkitettiin tossa koirat ja ihan vasta siinä kohtaa, kun ylitetään tie ja ollaan omassa pihassa, niin eikös tullut koira vastaan. Myöhäistä oli kääntyä mihinkään, joten nopeasti kotipihaan. Siinä samalla hirveä huuto ja rähinä ja Camyparan päälle hyökkäily-yrityksiä, siis Zapelta. Jyrki joutui koiran painamaan maahan ja koira huusi kuin tapettava. Mahtoi se koirantaluttaja ajatella....

Tilanteesta selvinneinä yritin etsiä positiivista tästä ja heti sen keksinkin: Noi pikkupojat ei rähjää enää kenellekkään, vaan kipittävät siististi ja huomaamattomasti ohi vaan! Luultavasti siksi, kun pelkäävät Zapen reaktioita siinä tilanteessa. Siitäkös ukkeli keksi liikeidean. Mehän voidaan vuokrata Zapea näihin tilanteisiin. Ns, Remmirähjän omistaja ottaa oman koiran ja Zapen lenkille ja eiköhän ala rähjäystaipumukset väistyä......

Heh, heh ja vitsi, vitsi...ei oo kivaa tuo juttu alkuunkaan.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Galgopäivä



Tänään on galgopäivä ja voi hyvät ihmiset.... mä kärsin. Edelleen Espanjassa on ihan järkyttävää galgojen kohtalot. Eilen päättyi metsästyskausi ja nyt sitten ne huonot metsästäjät hylätään tai tapetaan niillä luoteja säästävillä keinoilla....en halua sanoa niitä mitä ne on, vaan tietoa löytyy netistä pilvin pimein. Mutta koiraa säälimätöntä on meininki ja mulla ainakin pääsee itku, kun sitä vaan ajattelen.

Meidän galgottimet voi tosi hyvin. Camy on niin täydellinen koira, kuin vaan voi olla. En mä edes usko, että voi olla tottakaan, miten voi olla tommoinen koira! Zape ei ole täydellinen millään muotoa.... se sekoaa lenkillä vastaantulevista koirista edelleen. Muuten se on kyllä tullut meitä vastaan tosi paljon. Se ei pelkää meitä yhtään enää ja tykkää tulla hellittäväksi tosi paljon. Lisäksi myös alkaa hullutteluleikkeihin väillä. Aikaa tässä menee, mutta eiköhän tostakin saada kunnon koira aikaiseksi.

torstai 23. tammikuuta 2014

LIIKAA pakkasta



Järkyn kylmää! Vanhan omakotitalon omistajana on vähän helisemässä, kun makkarin lämpötila oli viime yönä plussan puolella 14 astetta. Voitte uskoa, että kyljessä ja peiton alla makaavista koirista oli pelkkää iloa tällä kertaa. Meidän viikon poissaolon jälkeen onkin ollut tiivistä ruuhkaa sängyssä. Jopa Zape on tullut meidän sänkyyn nukkumaan! Ei ole hennottu häntä pois ajaa, koska muutkin siellä hengaavat, vaan ollaan salaa ylpeitä toisen positiivisesta kehityksestä suhteessa meihin. Luojan kiitos meillä on iso talo. Tarvittaessa voi siirtyä johonkin vapaavalintaiseen makkariin viettämään vähemmän tiivistunnelmaista yötä.


Pakkaset aiheuttaa sen, että ulkona ei tarkene ollenkaan. Meillä menee pakkasraja -17 asteessa. Turha yrittää lenkille, vaikka olis takkia miten paljon päällä. Yhtenä päivänä -14 asteilla mentiin lyhyt lenkki, mutta nilkuttamista jos siitäkin seurasi. Energiat kertyy ja desanttitöitä harrastellaan sisällä. Mun vaatteita on siirrelty, kauhoja syöty....pengottu liinavaatepinoja, heitelty koiranpetiä ja räjähdysherkkyyttä on havaittavissa suhteissa toisiin karvakamuihin.

Kevättä odotellessa!

torstai 2. tammikuuta 2014

Palloaddikti vauhdissa


Joku on pysyväisesti koukussa palloihin meidän perheessä. Joululahjaksi tuli taas kolme vinkupalloa, joten onnenpäiviä on vietetty Kunin mielestä. Tosin tuskin kenenkään muun... Pallot nääs vierivät helposti sohvan alle tai senkin alle ja sitten niitä pitää kauhealla volinalla sieltä houkutella pois. Isäntäväki konttailee pitkin iltaa housunpolvet puhki palloja pyydystämässä. Tai sitten kuunnellaan tuota vinkumista ja haukahtelua, kun Kun haluaisi leikkiseuraa palloiluun. Että semmoista tällä kertaa.