Kun on mahdoton!

Kun on ihan pöhelöksi ruvennut! Se on alkanut varastella toisten ruokia sen jälkeen, kun on salamana syönyt omansa...esim. aamuisin kanankaulat. Oman pääateriansa hän saa gongipallosta yleensä, mutta ei aina. Tänään oli pallo niin sanotusti hukassa, eli ei löydetty sitä niin mistään. Tein lisäksi sen virheen, että jätin lattialle jonkun nuoltavaksi kulhon, missä sekoitin illan ruuan (broilerin sydäntä, kanan jauhelihaa ja omatekemää kasvismössöä). Kulhossa oli lisäksi kauha. Luulen, että episodi alkoi siitä, että Kun söi ruokansa ja bongasi jämäkulhon... kauha oli pelottava... ketään ei saa päästää apajille...

Se murisi ja oli niskakarvat pystyssä. Jyrki läksi ottamaan kulhon pois..... Ihan järkyttävä taistelu... vähällä oli ettei tullut puremia. Huusin vaan, että älä mene ja ota puremia. Fiksu ukkoni meni sisuuntuneena hakemaan viltin ja heitti sen koiran päälle ja sai kulhon pois... Mistään uhkailusta ei Kun hätkähtänyt vaan sai vaan kimmoketta pahempaan, mutta viltin päälle heittäminen yllätti sen niin, että meni toimintakyvyttömäksi. 

Luulin hetken, että nykyään vaan painitaan Zapen ongelmien kanssa, mutta näköjään on kehitetty uusi ongelma myös. Joku voisi sanoa, että meillä on johtajuushommelit päin sitä, mutta enpä tiedä. Viime viikonlopun koulutuksesta oppineena ajattelen meidän koiria uudessa valossa. Ei ne ole saaneet koskaan sitä pentuajan sosiaalistamista ja kaikkea sitä tärkeää, mikä nuorelle koirallle on. Kun esim. on just pukattu tarhalle siinä pahimmassa iässä. Ihmeen hyvin se kuitenkin pääsi monista peloistaan yms. Mutta välillä näkee sen tarhataustan tosi selvästi. Lienee tämä ruokajuttu yksi niistä entisen ajan muistoista. 

Nyt ajateltiin kyllä tormistautua ruokkimisasiassa ja Kun saa varmasti eritysiskohtelun. Mietinnässä on kyllä, että miten...

Ongelmakoira ja idea...

Lenkitettiin tossa koirat ja ihan vasta siinä kohtaa, kun ylitetään tie ja ollaan omassa pihassa, niin eikös tullut koira vastaan. Myöhäistä oli kääntyä mihinkään, joten nopeasti kotipihaan. Siinä samalla hirveä huuto ja rähinä ja Camyparan päälle hyökkäily-yrityksiä, siis Zapelta. Jyrki joutui koiran painamaan maahan ja koira huusi kuin tapettava. Mahtoi se koirantaluttaja ajatella....

Tilanteesta selvinneinä yritin etsiä positiivista tästä ja heti sen keksinkin: Noi pikkupojat ei rähjää enää kenellekkään, vaan kipittävät siististi ja huomaamattomasti ohi vaan! Luultavasti siksi, kun pelkäävät Zapen reaktioita siinä tilanteessa. Siitäkös ukkeli keksi liikeidean. Mehän voidaan vuokrata Zapea näihin tilanteisiin. Ns, Remmirähjän omistaja ottaa oman koiran ja Zapen lenkille ja eiköhän ala rähjäystaipumukset väistyä......

Heh, heh ja vitsi, vitsi...ei oo kivaa tuo juttu alkuunkaan.

Galgopäivä

Tänään on galgopäivä ja voi hyvät ihmiset.... mä kärsin. Edelleen Espanjassa on ihan järkyttävää galgojen kohtalot. Eilen päättyi metsästyskausi ja nyt sitten ne huonot metsästäjät hylätään tai tapetaan niillä luoteja säästävillä keinoilla....en halua sanoa niitä mitä ne on, vaan tietoa löytyy netistä pilvin pimein. Mutta koiraa säälimätöntä on meininki ja mulla ainakin pääsee itku, kun sitä vaan ajattelen.

Meidän galgottimet voi tosi hyvin. Camy on niin täydellinen koira, kuin vaan voi olla. En mä edes usko, että voi olla tottakaan, miten voi olla tommoinen koira! Zape ei ole täydellinen millään muotoa.... se sekoaa lenkillä vastaantulevista koirista edelleen. Muuten se on kyllä tullut meitä vastaan tosi paljon. Se ei pelkää meitä yhtään enää ja tykkää tulla hellittäväksi tosi paljon. Lisäksi myös alkaa hullutteluleikkeihin väillä. Aikaa tässä menee, mutta eiköhän tostakin saada kunnon koira aikaiseksi.