sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Aurinkokoirat


Ihana aurinkoinen syksysää. Koirapuistoilun jälkeen on kiva maata siinä ikkunasta tulevassa auringonvalossa.



Ronkin halusi samaan kohtaan.


Kun ei jaksa makailla, vaan koko ajan pitää touhuta jotain...

tiistai 23. lokakuuta 2012

Oi pissiongelma!



No, nythän myrkyn lykkäs pakkasten muodossa! Camy on pysytellyt ihmeen lämpimänä tässä syksyn mittaan, mutta kun pukkasi pakkasen puolelle, niin stoppi tuli aamupissin suhteen. Kahtena aamuna on nyt taisteltu asian kanssa ja hävitty on. Eli kuin normaalisti ylösnoustessa, neiti pomppaa iloisin mielin poikien kera ylös, mutta matka stoppaa ovelle ja neiti kääntyy takaisin. En lähde! Mies yritti samaa uudelleen vähän myöhemmin ja sama tulos. Tänään otettiin järeämmät aseet käyttöön ja laitoin takin päälle koiralle, mutta eipä auttanut. No. Panta sitten kaulaan ja narulla veto pihalle. Seurasi paikallaan istuskelua vaikeana ja ilman pissaamista takaisin sisälle. Takaporttina vähän myöhemmin kouluun lähtevä poika...ei tulosta, vaikka koira meni ulos. Eli Camy oli pissaamatta ihan järkyttävän kauan!!!! Tänäänkin poljin töistä tuhatta ja sataa kotiin, että höppänä pääsis ulos. Mulla on ollut liikaa yö- tai iltavuoroja vissiin. Ovat oppineet nukkumaan pitkälle päivään, eikä aamuherätykset ole hauskoja ollenkaan. Saiskin valita!

Tuli jotenkin takauma siihen Espanjasta lähtöön. Silloinhan se ei koko aamuna pissinyt ennen lentoa ja teki matkaakin Suomessa vaikka kuinka, ennen kuin teki ne kaivatut pissit. Ihme rakko täytyy olla, mutta vähän huolestuttaa. Toistaiseksi en ole löytänyt mitään lammikoita sisältäkään. Tulee vaan mieleen, että onko kyse siitä kylmästä, vai siitä, että se oli löytynyt talvella pakkasessa värjöttelemästä jossain maaseudun tiellä? Tuleeko jotain kurjia muistoja mieleen tuosta kuuraisesta nurmikosta tai jotain? Vai onko kyse nyt jostain muusta? Toisaalta koira on ihan ok ja vauhdikas oma itsensä.

Muuten on nautittu koiraperheen nurjasta puolesta muutenkin...oksennuksia on tullut parina päivä peräkkäin ja tietysti soffalle kahdesti Camylta ja tänään oli ykäilty vuorostaan nojatuoliin. En tiedä kuka. Onneksi on irroitettavat sohvanpäälliset!Ron on kunnostautunut koirapuistossa rähjäilyssä nyt jopa ihmisille. Hermostui tänään, kun joku jäbä puhalsi pilliin ja tyyppi oli pukeutunut umpimustiin huppua myöten ja vähällä oli, ettei syöksynyt suoraan kimppuun. Siitäpä sitten vähin äänin lähdettiin lätkimään. Kun sen sijaan taas rakasti kaikkia ja sai uusia kamuja. Se on meidän sosiaalinen jokapaikansählä. Harkittavana alkaa olla, kannattaako Ronia viedä puistoon. Hyötyykö se siitä mitään? Kun on siellä, kuin kala vedessä ja Camy on silloin ja tällöin. Vaikeeksi menee.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Harrastaa vai eikö?


Voi että, kun sillä on pitkät jalat ja pitkä puikkonokka ja se on niin rakas! Tyttö on reipastunut älyttömästi ja pelkään, että reipastuuko kenties liikaa ja ottaa mallia meidän häselöpojilta. Koirapuistossa on saatu jatkuvasti kommenttia siitä, että "Onpas Camy reipastunut". Ja otan sen kyllä kohteliaisuutena vielä. Neiti syöksyy hirmuista vauhtia keskelle koiria ja menee kerjäilemään kaikilta ihmisiltä rapsutuksia ja jää siihen notkumaan vähän liiankin kanssa välillä. Koiriin ottaa kontaktia aika ennakkoluulottomasti, eli taaksejäänyttä elämää on se jaloissa pyöriminen. Sitten se spurttailee hulluna ja kerää kyllä rutosti huomiota sillä juoksemisellaan. On se niin hienoa katsottavaa kyllä! Ja tottahan se on, että vinttikoiran juoksu on kaunista katsottavaa!

Nyt pähkäilen kovasti, että onko eettisesti oikein, jos lähdetään sen kanssa harrastamaan viehejuoksua ja maastojuoksua? Jotkut rescuetyypit on sitä mieltä, että koira on tehnyt jo työnsä ja juoksutus on kiellettyä hommaa. Siitä on pilvin pimein keskustelua netissä. Esim. siltä kannalta, että kannattaako metsästyskoiran viettejä vahvistaa, vai loudata? ( Pitäis lopettaa noilla keskustelupalstoilla käyminen...siellä vaan yleensä haastetaan riitaa asiasta ja sen vierestä. Ja mut on yllättänyt täysin koirapiirien järkyttävä toisten mollaaminen ja rotujen välillä kilpailu ja sitten vielä se meitä hyvin paljon koskettanut teema, että jotkut rotukoirien omistajat ei vaan millään voi hyväksyä näitä ns. monirotuisia. Niistä ei voi puhua edes samana päivänä rotukoirien kanssa, jos ollenkaan).  Musta vaan tuntuu, että kun Camy on noin nuori  ( täytti siis kaksi vuotta vasta ja on ollut "löydettynä" ennen meitä n. 5kk, eli löytyessään ollut jotain reilun vuoden ikäinen) ja virtaa riittää ja epäilen, riittääkö meidän liikunta sen kanssa, niin tämmöinen homma olis kiva lisä siihen. Ja onhan se luontaisesti metsästyskoira ja nyt se ei ollenkaan pääse toteuttamaan sitä puolta itsestään. 

No, ystäväni sanoi viisaasti, että pitää miettiä, mikä on motiivi. Ja meillähän se on koiran hyvinvointi, tietysti. Käydään katsomassa, olisko se kivaa hommaa ja ihan leikkimielellä. Paperittoman koiran kanssahan ei ko. hommia edes voi kilpailumielellä tehdä. Ihan uutta ko. toiminta on meille, mutta mielenkiinnolla odotetaan, että päästäänkö "piireihin" kokeilemaan edes. Tuntui vaan niin kutkuttavalta, kun siellä kiihdytyskisoissa kehuivat Camyn reisilihaksia kateellisina. Eli ei se ihan huonossa kunnossa ole ilmeisesti, enkä ollut edes noteerannut niitä lihaksia aiemmin. Se kun vaan on ollut meidän ihana lupukka.

Ja PS. ajateltiin viedä myös meidän wannabevinttikoira eli Ron myös samoihin harkkoihin. Sekin juoksee kokoisekseen järkkykovaa ja rakastaa sitä!

torstai 4. lokakuuta 2012

PelkuriKun


No, voi mahoton tota Kunia, kun se on ihan pönttö välillä (lue AINA). Yks päivä meni kolme isoa kurkiauraa kirkuen taivalla ja satuttiin olemaan pihalla. Ei siinä mitään...koirat tiiraili taivaalle hyvin kiinnostuneina. No, seuraavalla pihakäynnillä vissiin ne samat kurjet oli päättäneetkin lentää päinvastaiseen suuntaan. Liekö eksyneet tai jotain ja silloin Kun sai sätkyn niistä ja meni ovelle tärisemään peloissaan ja halusi sisälle. Koko päivän se reppana sitten häntä alhaalla oven läheisyydessä vietti kaikki pihaulkoilut taivalle hermostuneesti pälyillen. Lenkillä sentään meni ihan ok. No, sama homma tuntuu nyt jatkuvan. Tänään esim. se aamulla, ennen mun iltavuoroa kaikkina kolmena kertana, kun pihalla käytiin oli vaan oven edessä vaikeen näköisenä, eikä pissinyt, kakkinut, eikä mitään. En ole käynyt vielä kellaria tarkistamassa, mutta veikkaan, että kakkaa sieltä löytyy ja varmaan pissaa myös. Taivaalle taas pälyili. No, voi herranen aika sentään! Tuliko tästä nyt isompikin ongelma??? 


Ja tämmöistä hommelia tänään on puuhattu!!! Pankkikortti on mitätöity näköjään. Päivä ei muutenkaan ollut mitenkään mieltä ylentävä töissä ja sitten kotiin tullessa kun löytyi tuo....no, huh.....

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Happy birthday to Camy


Huomenna 4.10. olis Camyn syntymäpäivät. Pojat Espanjassa olivat valinneet Camylle saman synttäripäivän, kun Fransiscolla. Ikä kun on pakosta ihan arvio, mutta olen tullut siihen tulokseen, että ihan nuori hömppänä tuo tyttö kyllä on. Tein kakun jo tänään, sillä huomenna mulla on iltavuoro ja teinipoika yksikseen koirien kanssa kotona, joten tuskin kakkua alkais väsäilemään....

Kakussa oli kalkkunan luutonta lihaa ja rasvaista lihaa. Laitoin ne kakkuvuokaan ja kumosin vaan. Koristelut hoitui chilimaustetuilla kanapulleroilla ja parilla nakilla. Ja nam, että maistui. Tossa on siis kilo lihaa plus muut hörsykkeet ja Camy söi puolet ja pojat puoliksi loput. Ton rasvaisen lihan ansiosta varsinainen kaloripommi oli kyseessä, mutta mitäs siitä, kun on kerran syntymäpäivä!!!



Joko se loppui????


Sunnuntaina käytiin muuten katsomassa paikallisen Poks:in, eli Pohjois-karjalan seurakoirat ry:n leikkimielisiä kiihdytyskisoja.Niillä on vinttikoirajaosto, joka ei rajoja tunne, eli harrastamaan pääsee, jos kotoa löytyy jokin vinttikoiraa muistuttava olio. Ron vois myös olla semmoinen, kun sentään rotukuvauksessa sanotaan, että mäyräkoiran ja vinttikoiran sekoitus....Ja innostuttiin tosiaan. Ihan varmaan Camystä tulee harrastaja maasto- ja ratajuoksuun ja vieheiden perään vielä! Kun mentiin sinne, niin ne Poks:in tyypit oli ihan innoissaan, että täällä Pohjois-Karjalassa voi olla galgo ja hämmästyivät vielä enemmän, kun kerroin, että tiedän ainakin kaksi muutakin olevan täällä (tosin ekaksi arvasivat, että Camy rata-grey olis ollut). Lisäksi ihastelivat Camyn takareisien lihaksia. Hittolainen, kun olis passi ollut mukana....rokotustodistus tarvittiin ilmoittautumiseen kisoihin...

Camy nääs jo kaukaa bongasi vieheen joka viiletti radalla ja pomppi ja uikutti siihen malliin, että olis menty, eikä meinattu, jos olis vaan päässyt!!!! Yhditykseen on jo liitytty. 


Upeita koiria siellä nähtiin ja rotuja vaikka mitä. Camysta sai olla taas kerran ylpeä. Se ei haukkunut kertaakaan, uikutti pari kertaa vieheen perään, mutta mitään muuta ei, vaikka siellä oli aikamoinen meteli ja härdelli. Tosin muutenkaan se ei hauku, kuin leikkiessään. Kulki kuin kuningatar ja istui ihan rauhassa ja ylväänä. On sen kanssa vaan niin helppoa kulkea ihan missä vain. Naureskeltiin kyllä siinä, että mitenkähän olis hihnat kireellä ja solmussa ja hiki päässä jos veljekset Ron ja Kun olis olleet paikan päällä????