kalkottimetpalkottimet

Camy rakas <3

Zape rakas <3

Kuvasatoa tänään

Ron nättinä

Zapukka

Jätski on hyvää

Mitäs tässä...

Kun saa syötettynä jäätelöä

Nukkumista..

Voi ääk! Eilen päätin parin tosi änkypunkuyön jälkeen vallata sängyn vain meidän omaan käyttöön. Kyllästytti  edellisyön jalat päällekkäin-nukkuminen ja muukin ahtaus ja kuumuus. "Oma paikka" on taikasana, jolla murhaavan katseen keralla (siis mä saan sen katseen) saa koirat menemään muualle nukkumaan. 

Noh...sittenpä herättiin kauheaan ärinään ja murinaan klo. 2.00. Neiti Camy nukkui makkarissamme sijaitsevassa lasten levitettävässä sängyssä, mikä on varattu koirien petiksi tietysti. Lattialla on muutama oikeakin koiranpeti, vaan ei ne kelpaa yleensä nukkumiseen. Zapella oli halu myös ko. sänkyyn ja sehän ilmaisee itseään tunnetusti ihan täysillä äänijänteillä. Aikamme huudeltiin hyödyttämiä kommentteja sängystä käsin ja jouduin sitten nousemaan ja kädestä pitäen ohjeistamaan Zapea hakeutumaan muualle nukkumaan. Ei näytä menevän kaaliin sille nuo Camyn selvääkin selvemmät sanomat!

Yksi ihan mahtava juttu tuli viikonlopulta! Siippani oli yksin koko lauman kanssa koirapuistossa viikonloppuna ja hänelle oli joku siellä oleva mies ihmetellyt, että " Onpas sulla hyvin käyttäytyvät koirat!". Hah!!! Voiko parempaa kiitosta kuullakkaan tämmöisen ryhmä rämän omistaja? Mutta on ne nykyään kyllä aika hienoja koiria. Puistossa käyttäytyvät aina melkein hyvin. Ainoa huono on, jos on liian tunkeilevia tyyppejä paikalla. Jos lähdetään liikkeelle, lauma seuraa, eikä poismenossa ole melkein koskaan ongelmia. 

Töitä on tehty varmaan keskimääräistä koiranomistajaa enemmän näiden kanssa. Vieläkin on tekemistä vaikka kuinka ton Zapen kanssa, että sen kanssa voisi käydä normaalisti edes lenkillä. Koirapuistossa tämä ongelma ei ole näkyvissä millään tavalla. Eli vähän salainen melkein täydellinen lauma...

Zape treenaa

Huomatkaa isännän kalsarit ja uroskoiran hempeä kaulapanta ;)

Tuli mieleen, että moni voi hieman kummastella näitä mun juttuja. Ainakin, jos omistaa ihan normaalitaustaisen koiran. Traumaattisen taustan omaavan eläimen kanssa vaan on pakko venyä ja vanua vaikka mihin. Zape on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi tapaukseksi, kuin alussa olisi osannut arvata. Sen luottamuksen saaminen kesti aika pitkään ja sitten siitä alkoi tulla esiin pelkotiloja, jotka kääntyivät aggressioiksi meidän toisia koiria kohtaan. 

Me tässä päädyimme aloittamaan Zapen pelkojen käsittelyn ihan alusta ja päätimme ulkoiluttaa sitä nyt hihnassa vaan tässä ihan oman kodin läheisyydessä. Oikeastaan melkein vaan ulko-ovella ja postilaatikolla. Se saa portailta katsella ohikulkijoita ja halunsa mukaan mennä vähän kauemmas. Muuten saa tietysti juosta pihalla ja koirapuistossa vapaana. Varsinaiselle lenkille ei sen kanssa lähdetä, ennen kuin lopettaa tuon hullunlaisen tärisemisen ja osoittaa, että ei pelkää enää. Yritämme namittaa sitä, mutta jo pienikin liikkuminen pihalta pois päin saa sen lopettamaan syömisen. Eli koirakouluttajan mukaan se on liian stressaantunut, jos ei pysty syömään.

Eilen oli hyvä juttu, kun pällisteltiin ekaksi rappusilla maailmaa ja poikaparka tärisi siinä.. Juteltiin sitten kadunvarressa naapurin kanssa ja näin, että koira tulee tien toisella puolella. Zapekin huomasi sen ja lähdettiin siitä toiseen suuntaan. Herra ei sanonut mitään ja kun käännyttiin, oli koira vielä näkyvissä. Zape vaan tuijotti sitä, eikä sanonut edelleenkään mitään. Lähdettiin vaan nätisti kotia kohti. Hurraaa!!!! Tämmöisiä on meidän reimuvoitot. Mutta voihan se olla, että oli vaan joku ykköskerta vaan.