Tänään Ron päätti, niin kuin lähes joka päivä auttaa arkiaskareissa, eli tiskaamisessa. Se käy ruokailun jälkeen nuolemassa kauhealla räminällä (metellikupit telineissä...) kaikkien astiat. Sekään ei aina riitä, vaan pitää mennä siivoamaan ihmistenkin paikat. Tiskipöydälle hinkuaa hän ja tarkistaa, että kaikki on puhdasta.
Meillä on ollut kunnia tutustua muutamaan galgoon täälläpäin. Ollaan hoidettu yön yli ja lyhyitä aikoja niitä meillä. Vakiovieraana on ollut alemmassa kuvassa oleva Rosé ja nyt pari kertaa sen uusi sisko Josefina. Tytöt ovat sopeutuneet meidän laumaan niin, että niitä ei oikein enää huomaakkaan. Ihan ihmeesti on meidän lauma ne ottanut omalle reviirilleen suopein mielin ja tytyt on alkujännityksen jälkeen ihan rentoja tapauksia. Josefine on aikamoinen sylikoira ja änkeää koostaan huolimatta sykkyyn tuosta vaan. Jostain syystä se viimeksi vähän jännitti alkuun ja jämitti alakerrassa, ennen kuin tuli ylös muiden luo. Sitten se rentoutui ja oli oma itsensä.
Rosé sen sijaan on pätkähäntäinen galgoneiti joka vei meidän sydämmet hetimiten. Sillä on ihan mieletön hännänvispaus!!! Lisäksi sillä on omintakeinen tyyli hypähdellä liikkuessaan.. Roséressu on kuitenkin eroahdisteinen koira ja on koetellut perheensä rajoja monella tapaa. Hän on hajoitellut paikkoja ja muutenkin aiheuttanut huolta ja ahdistusta perheessä. Aluksi näytti, että koirakaverin saaminen auttoi, mutta ehkäpä uuteen kotiin muutto taas laukaisi oireet?
Toivottavasti perhe saa asiat Rosèn kanssa järjestykseen. Se on niin ihana ja täydellinen koira. Alkuun se meilläkin teki hätäpissejä ja kakkoja, mutta on ollut aivan sisäsiisti jo parin viimeisen käynnin verran. Ottaisin sen meille ihan just, mutta kyllä meillä on tuo koiramäärä ihan tapissa tällä laumalla kyllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti