Elämä on jatkunut Espoossa. Kiirettä on pitänyt. Olen saanut vakituisen työpaikan, samoin siippani. Ollaan tosi hyvin viihdytty täällä etelässä ja sanoisin, että koirat myös. Elämä on asettunut tasaisiin uomiin ja siitä nyt nautimme porukalla.
Galgot on olleet mitä mukavimpia. Zapella on edelleen sitä remmirähjäystä, milloin vähemmän ja välillä enemmän. Jotenkin on vaan totuttu siihen ja ajateltu, että se on vaan semmoinen. Olkoon.
Kunputti on edelleen ihan mahdoton töhö, mutta kenties hiukan aikuistunut...?
Ron on eniten muuttunut. Nykyään meille saa tulla kuka vaan ja se on ystävällinen ja seestynyt. Jännä juttu, miten se muuttui muuton myötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti