Lenkkiä ja sen sellaista

Elämä alkaa asettua uomilleen täällä Espoossa. Koirat ovat rauhoittuneet ja ilmeisesti tajunneet, että täällä ollaan ja pysytään. Eikä tarvitse hätäillä, että ei tulla takaisin, vaikka ovesta ulos mennääkin. Alkuun oli niillä raukoilla kauhea paniikki, kun lähdettiin ja meteli sen mukainen. Näköjään on rutiinit tulleet jo tutuiksi, eikä tarvitse turhista älämölöidä.

Minä olen aloittanut työt ja aamuisin on melkoinen homma näiden tyyppien kanssa ulkoilu. Herään siinä viiden pintaan ja laitan kaffet tippumaan, suihkuttelen itseni ja sitten ulos. Olen välillä vienyt koiran kerrallaan tai sitten kaksi kerrallaan ulos pienelle lenkille. Nätisti odottavat vuoroaan, eikä mitään hirveää härdelliä ovella synny, kun sanon vaan ketä otan mukaan. Sama juttu on illalla x 2. Tänäänkin käytiin Jyrkin kanssa ensin lenkittämässä Kun ja Zape ja sitten Ron ja Camy. Jyrki kävi lisäksi päivällä tunnin verran koirapuistossa juoksuttamassa laumaa.

Jännitysmomenttina aina on näiden metsästysvaistoisten kanssa kulkiessa kaiken maailman jänöt ja oravat, mitä täälläkin päin ihan kiitettävästi on liikenteessä. Yksi kurreoravainen näyttää käyttävän meidän kattoa kauttakulkupaikkana ja kerran on koirat sen bonganneet just kun tultiin koirapuistosta. Jestas, että oli pitelemistä hihnanpäässä! Aamuisin ja iltaisin hämärässä puskissa liikkuu aina joku ötökkä ja saa olla varuillaan piskien kanssa.

Ronilla ja Zapella on ollut muutaman kerran ihme pelit keskenään. Viimeksi tänään illalla. Hirveä leikki ja ravaaminen, sekä kaulavaltimoiden härkkiminen. Näyttää ja kuulostaa kauhealta, mutta on ihan "kilttiä". Zape lisäksi yrittää nylkyttää Ronia, mikä viittaa vähän arvoasetelmien taisteluun..tai en minä tiedä. Luulen vaan niin. Ronhan on se meidän kingi ollut ainakin tähän asti ehkä, kun ei näillä mitään kovin selkeää arvojärjestystä ole koskaan ollut. Tai voihan se olla, mutta en näe sitä. Tiedän kuitenkin, että Camy hallitsee sohvia ja muita makuupaikkojaan, mutta saattaa pitkän ja äänekkään "keskustelun" tuloksena Zapelle paikkansa luovuttaa. Ulkona vapaana Ron joutuu joskus kaikkien kurmuuttamaksi, Kunraukka säikähtää ja pahoittaa mielensä jos joku sielle ärähtää ja hakee turvaa ihmisestä. Zapesta on tullut semmoinen läheisyysriippuvainen lussukka, että epäilen, että onko vaihtunut jossain välissä toiseen koiraan, kun ottaa huomioon, mimmoinen se oli.

Ja yksi juttu vielä. Joensuussa meillä oli tämän tästä jokunen kakka tai pissa kellarissa. Koirathan pääsi ulos tämän tästä omalle pihalle riekkumaan ja lisäksi oli lenkit ja koirapuistoilut. Pelkäsin oikein, että miten täällä käy sen asian suhteen, mutta turhaan. Yhtään vahinkoa ei ole tullut. Ilmeisesti tuo säännöllisempi ulkoilu on tehnyt hyvää sillä saralla. Toivottavasti, kun tulevaisuudessa aitaus hankitaan, ei asia muutu.

Sopeutumista vähitellen

Melkein viikko ollaan asuttu koirinemme uudessa osoitteessa ja opetteluahan se on ollut puolin jos toisin. Koirille on tietysti isoin muutos se, kun ei ole nyt vielä aidattua pihaa, mihin pääsee milloin tahansa juoksentelemaan. Meille se on myös merkinnyt lisää työtä siinä, että pitää lähteä hihnojen kanssa aamupissille ja muillekkin hädille tai sitten koirapuistoon, eikä vaan aukaista ovea sen sijaan. Help!! Äkkiä aitaus kehiin, pliis! Eihän siinä mitään, sillä lähes kaikki normaalit koiranomistajat tekee niin, mutta kun näitä on siunaantunut se neljä kappaletta ja yksi on hirvittävä remmirähjä, niin haastetta piisaa. 

Minä olen innostunut nyt, kun on vapaata aikaakin ollut romujen raahauksen sijaan menemään lenkille yhden koiran kanssa kerrallaan. Tänäänkin on ollut semmoinen päivä, että ollaan yhdessä tai erikseen ravattu jatkuvasti jonkun tai joittenkin kanssa ulkona. Uudet ulkoilumaastot aiheuttavat harmaita lisää ennestään harmaaseen päähäni. Kaksi kertaa olen ollut kunnolla eksyksissä, enkä kyllä enää aio toistaa sitä, että puhelinta en ottaisi mukaan. Onhan sentään navigaattorit keksitty!

Kyllä muutos selkeästi koiriin on vaikuttanut. Ihmeellistä säätöä niillä on keskenäänkin. Parina päivänä Ron ja Zape ovat alkaneet kummalliset pelit ja Zape on jopa yrittänyt Ronia ns. nylkyttää, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Hellyydenkipeyttä on normaalia enemmän myös.

Sää on ollut sateinen ja tylsä. Lumet ovat kohta hävinneet kokonaan ja rapaa kantautuu sisälle kilokaupalla. Uutta kotia tykkäisi alkuun ainakin hinkata ja siinäpä minulla onkin puuhaa. Me ollaan kokeilemassa uutta ruokavaliota, mikä on osottautunut vähän fiaskoksi. Nimittäin kun pakastin on tosi pieni, niin ajateltiin osittain siirtyä nappularuokintaan. Merkkinä on ProBooster. Muilla menee suht ok sen kanssa, mutta Zapella ei. Se on laihtunut, koska se ei syö sitä kuin vaan vähän. Pakko on ollut sille antaa vaan taas pelkkää raakaruokaa. Muille on surutta nappulaa toinen päivän ateria syötetty ainakin joinain päivinä. Minulle itselle on jotenkin vaikeaa noita nappuloita syötää ja tavallaan pitkin hampain niitä tarjoilen. Toivottavasti Zape saa taas painoa pian takaisin, sillä se näyttää taas aika nälkiintyneeltä ja kauhealta.

Meillä kävi ekat vieraatkin ja voi että oli jollain Kunputilla hauskaa!! Se jos kuka tarvitsee huomiota ja leikkikaveria ja sitä se sai. Kieli pitkällä lopulta läähätteli tohkeissaan ja oli pitkästä aikaa kunnolla väsyksissä. Oliskohan tommoisia koiria leikittäviä poikia jossain adoptoitavissa??

Koirat muuttopuuhissa

Pitkästä aikaa intoiduin blogiakin kirjoittamaan. Pitää nääs laistaa välillä muuttohommista...

Tosiaan iso elämänmuutos on meillä ja koirilla, kun muutimme tänne etelä-suomeen sieltä susirajalta. Pitkään karvakamut varmaan ihmettelivät puuhiamme, kun tavarat katosivat ympäriltä ja mylläystä oli suuntaan ja toiseen. Lisäksi makuuhuone vaihtoi paikkaa parikin kertaa. Levottomana kuljettiin pitkin autioituvaa huushollia. Camy oli ja on ainut, joka tuntuu ottavan lunkisti ihan kaiken.

Viimeisenä muuttopäivänä, kun edellinen asunto oli ihan tyhjä, alkoi tosi hätä olla koirilla. Kun vielä pihalla puuhattiin jotain, oli hirveä ulina ja vinkuna sisällä. Ihan kuin olisivat pelänneet, että tännekkö ne jätetään. Syöksyivät auton kyytiin ja ensimmäisen kerran jopa Kun oli ihan hiljaa autossa melkein koko matkan! Vissiin raukka oli niin helpottunut, kun pääsikin mukaan (no, höpöhöpö omaa arvailua koiran tunteista). Kunillahan on niitä spöökejä joka nurkalla vaanimassa ja niin myös täällä. Nukkumaan käydessä ne hyökkää nurkista esiin ja niille pitää tietysti haukkua...hoh, hoijaa...

Muuttokuormaa purettaessa oli myös kauhea koiran hätä. Tuttuja ihmisiä ja tuttuja kamoja, mutta mitä, mitä tapahtuu... Uikutusta ja hännän vispausta sekaisin. Nyt, kun on mennyt kohta pari päivää täällä, alkaa meno rauhoittua koirilla. Ihan joka paikkaan ei tarvitse tulla perässä ja malttavat hetkittäin jopa makoilla, vaikka kiitettävää "muutoapua" tuntuu olevan saatavilla, eli lauma on lähes koko ajan tiellä ja jaloissa. Liekö treenaantuvat tuossa samalla rappusissa rampatessaan?

Koirapuisto on täällä ihan yhtä lähellä, kuin ennenkin. Nyt on kyllä sää semmoinen, että jäätä ja liukasta on joka paikassa. Lämpö plussan puolella. Puisto oli vaarallinen paikka, mutta onneksi koirat tajusi vähän jarrutella juoksuissaan. Osa maastosta on ihan sulaa. Oman talon ympäristössä on kerrostaloja, mutta käsittämättömän rauhallista ja hiljaista täällä on. Eilen käppäilin Camyn kanssa lenkkiä ja melkein eksyttiin. Jännää on tutustua uuteen alueeseen. Aitaus on tarkoitus tehdä myös tänne pihalle ja se helpottaa elämää kovasti, kun siihen on kerran totuttu. Kenties jonkun verran routaa on vielä maassa, joten hihna/koirapuistohommilla mennään.

Liityttiin faceryhmään, jossa Espoolaiset koiranomistajat omiin nimiinsä käyvät treenaamassa milloin mitäkin, esim. ohituksia, näyttelyhommia jne. Ensi tiistaina olis sitten ekat ohitustreenit tuolla Ikean parkkipaikalla. Ihan mahtavaa, että löytyi tuommoinenkin juttu! Kuvat nyt puuttuu, kun sattuneesta syystä on kameran piuha jossain.

Väsyneitä vinttiksiä

Tänään on ollut meillä väsynyttä koirakansaa. Jyrki käytti koko porukan aamulla koirapuistossa ja viipyi siellä noin puolitoista tuntia. Koiria oli ollut ja ihmisiä...jopa lapsi, mistä Kun oli tietysti innoissaan. Apua, minä ajattelin, mutta olivat olleet innoissaan sen tohelluksesta. Huh-heijjaa.. pitkämielisiä ihmisiä, kenties.

Lisäksi käytiin siellä vinttikoiralenkillä. Ihan käsittämättömän hyvin Zape käyttäytyi siellä kohtaamispaikalla ja muutenkin. Liekö se on joku roturasisti vai mikä se on, kun kuitenkin vastaantuleville koirille piti alkaa ärmentää. Meidän laumassa oli sentään aika monta monituista vinttikoiraa menossa samaan suuntaan ja sitä ei kukaan siitä haitannut yhtään..paitsi Faaraokoira uros ja leikkaamaton. Vähän ärr ja murr...mutta aika vähäistä kuitenkin. Zape kulki kyllä sitä pelko-kylkimyyryä koko lenkin. Ei nameja ottanut. Ehkä kuitenkin aika haastava tilanne hänelle oli tämä lenkki. 

.

Hiljaisuus rikkoutuu

Miten lie on ollut huvituksen puutetta kirjoitteluun? No, täältä pesee taas.

Zapea taas yritetään sosiaalistaa yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa lähinnä lenkkeilyn aloittelua hänen kohdallaan. Poika on tänä päivänä niin luottavainen meihin ja tottelee paljolti käskyjä, joten aika on kokeilla siipiä muuallakin kuin kotona tai koirapuistoissa. 

Zape on selkeästi Jyrkin koira. Niinpä Jyrki nyt on ottanut sen muutaman kerran lenkille yksikseen ja esim. auton huoltoon viedessä kävelivät takaisin kotiin. Ihme ja kumma, ei koiran koiraa ole tullut vastaan, joten sinänsä kokeilut on menneet hyvin. Ja jopa namia on ottanut koko lenkin ajan!!!Minä sen sijaan sain sen raivarit kestää eräällä lenkillä vastaan tulevan koiran kohdatessa. Silti on toivonkipinä siinä suhteessa, että se oli aivan rauhallinen siihen asti, kunnes edellä kulkeva Ron haukahti sille koiralle ja siitäkös se alkoi.... 

Huomenna on taas tulikoe edessä, sillä aiotaan lähteä yhden ryhmän vinttikoirakävelylle. Mukaan tulee jonkin verran porukkaa ja katsotaan sitten, miten menee. Lenkki lähtee klo. 16.30 ja aiomme näyttää, miten koirakot voi näkyä pimeälläkin. Eli otsalamput ja heijastimet, sekä koirilla heijastinliivit yms. näkyvyyttä edistävät vermeet.

Ja sanottakoon vielä, että Mr. Zape on muutoin aivan ihana lupukka ja ystävällisyyden perikuva, mutta tää lenkkiasia (= kiinnipitäminen) on sen mielestä kauheaa. Myöskään se ei tykkää, että toiset koirat on kiinni. Kai se kuukausien vapaana veuhkaaminen on antanut sille semmoisen koodin päähän, että pakoon pääseminen on elinehto.

Galgo Weekend 2014

Osallistuimme puikkonokkien kanssa hyvin puikkomaiseen tapahtumaan Vallittun leirikeskuksessa kangasalalla. Pitkän matkan takia ja työn rajoittaessa harrasteita ei päästy vielä perjantaina mukaan, vaan starttasimme lauantaiaamuna varhain reissun päälle. Kylläpä oli mukava matkustaa rauhallisten koirien kanssa autossa. Eli huomasi hyvin, että KUN ei ollut mukana!

Pysähdyttiin aamupalalle äidin luo Jyväskylässä. Zape oli vähällä kusaista äidin ison ruukkukasvin juurelle, mutta muuten olivat vaan vastaanottavaisia rapsutusten suhteen. Perillä näkyi heti koiralaumat ja ei kun pakolliset kopat päähän ja koirat irti. Ihania koiria näkyi joka puolella ja tulipa paljon kyselyjä koiristamme ja niiden tarinoista. Eräänkin kerran niitä sai kertoa. Kuulin myös monen koiran elämäntarinan ja eipä ole kaikilla ollut ruusuinen alku. No, tuskin oikeastaan yhdelläkään näistä koirista. Yksikin ihanuus oli sytytetty tuleen, mutta oli niin ihmisrakas ja suloinen tyyppi, että! Aivan järkyttävää tämä ihmisten julmuus, mutta siitä huolimatta elämänhaluiset koirat jaksaa ja jaksaa. Zape sai todella paljon huomiota komean ulkomuotonsa ja euroopanomistajan elkeidensä takia. Se tepasti ja pompahteli häntä ja korvat pystyssä joka puolella ja pissaili joka ikiseen puskaan. 

Camy tsippaili omaan rauhalliseen tapaansa ja kerjäili rapsuja. Iltamissa, kun meno rauhoittui otettiin siltä koppa pois, kun olin varma siitä, että mitään hässäkkää ei tapahdu. En usko, että Camyn kohdalla koppaa olis ollenkaan tarvittu, mutta säännöt, mitkä säännöt. Zapen kohdalla taas oli toisin. Joitain vähän sävähdytti sen poliisityyli ja murinat. Eipähän kenenkään tarvinnut pelätä sen puoleen.

Yksi ohjelmanumero oli nakinsyöntikisat. Kylläpä oli hauska juttu! Osallistuttiin tietysti moiseen ja vaikka ei todellakaan palkinnoille päästy, ei haitannut. Galgot on näköjään aika huonoja tuossa lajissa ja näin silmissäni meidän Kunin siinä imuroimassa kaikkien muidenkin nakit niiden nenän edestä. Kisassa on viisi lautasta ja siinä nakinpala. Ilman vetämistä on koira houkuteltava syömään se nakki ja ekana maaliin tullut voittaa. Helpommin sanuttu, kuin tehty. Camy äkkäsi toisen lautasen jälkeen, mitä pitää tehdä ja tultiin toiseksi meidän ryhmästä.

Zape sen sijaan strömssäili oikein kunnolla, eikä tajunnut yhtään mitään koko hommasta. Jyrki hiki päässä yritti sille nakkeja tarjota, mutta sen ainoan nakinpalan, minkä sai syömään, niin sylkäisi herra suustaan, että "hyi helkutti".. Oli vissiin kisan ainoa keskeyttäjä ja sai ehkä isoimmat naurut ainakin aikaan.

Yö oli kylmä jo tähän aikaan syksystä. Majoitus oli vaatimaton. Ei lämmitystä tai sähköä mökeissä. Jyrki otti mukaan armeijan makuupussin ja tarkeni hyvin ja minulla oli vaatimattomampi varustus ja palelin yön. Lopuilleen ulkotakki pelasti ja en jäätynyt sentään niille sijoille. Koirat puettiin jo hyvissä ajoin alkuillasta ja yöllä oli molemmilla kunnon viltit vielä lämmittämässä.

Me oltiin ensimmäistä kertaa ja kaukaa susirajalta. Porukka tuntui olevan pitkälti toisilleen ennestään tuttua ja oli vähän ulkopuolinen olo koko ajan. Olisin kaivannut omia ns. galgokamuja sinne. Maybe next year?

Aitaräjäys on historiaa...

Meillähän on ollut ongelmaa Zapen kanssa ohituksissa ja myös meidän aidan vierellä kulkevien koirien kanssa. Myös jotkut juoksevat ihmiset tai meluava porukka sai aikaan kauhean möykän aidalla. Kerran jopa joku huuteli hädissään aidan takana, että "tulkaa hakamaan koiranne pois. "No, on aita välissä ja mitään ei voi tapahtua. Mulla meinasi epätoivo välillä iskeä, mutta sitten yhtäkkiä keksin jotain.

Vesi! Otin ämpäriin vettä ja ruiskutin sitä sen päälle, kun möykkä alkoi. Ihan muutama kerta tarvittiin, että homma alkoi muuttua ihan muuksi. Tänään aamulla meni koira ohi...Zape pari kertaa päästi pienen ulahduksen , mutta ei mennyt edes aidalle. Kehuin sitä ihan hulluna...ihana koira! Muutenkaan ei mitään möykkää aidalla ollut moneen päivään. Voiko tämä olla mahdollista?

Nyt ajattelin, että vesihommaa voisi kokeilla myös lenkillä. Pieni ruiskutus jollain sopivalla vekottimella ohitustustilanteissa. Kannattaa kenties kokeilla. Meillähän on lenkit olleet ihan pannassa Zapen käytöksen takia. Koirapuisto on ollut se meidän ulkoilupaikka ja tekisi mieli oikein kunnon lenkeille! Meillä oli kyllä kivat koirapuistosessiot esim. viime viikonloppuna. Vettä satoi ja koirat oli välillä piilossa puiden alla, mutta kun oli hyvää seuraa, niin 1, 5 h vierähti siitä vaan.

Eli vesikoulutusta nyt sitten kehiin! En tiedä, onko minkään koulukunnan suositusta moisiin, mutta jos kerran toimii, kun mikään muu ei, niin miksei?