kalkottimetpalkottimet

Camy rakas <3

Zape rakas <3

Kuvasatoa tänään

Ron nättinä

Zapukka

Jätski on hyvää

Mitäs tässä...

Kun saa syötettynä jäätelöä

Nukkumista..

Voi ääk! Eilen päätin parin tosi änkypunkuyön jälkeen vallata sängyn vain meidän omaan käyttöön. Kyllästytti  edellisyön jalat päällekkäin-nukkuminen ja muukin ahtaus ja kuumuus. "Oma paikka" on taikasana, jolla murhaavan katseen keralla (siis mä saan sen katseen) saa koirat menemään muualle nukkumaan. 

Noh...sittenpä herättiin kauheaan ärinään ja murinaan klo. 2.00. Neiti Camy nukkui makkarissamme sijaitsevassa lasten levitettävässä sängyssä, mikä on varattu koirien petiksi tietysti. Lattialla on muutama oikeakin koiranpeti, vaan ei ne kelpaa yleensä nukkumiseen. Zapella oli halu myös ko. sänkyyn ja sehän ilmaisee itseään tunnetusti ihan täysillä äänijänteillä. Aikamme huudeltiin hyödyttämiä kommentteja sängystä käsin ja jouduin sitten nousemaan ja kädestä pitäen ohjeistamaan Zapea hakeutumaan muualle nukkumaan. Ei näytä menevän kaaliin sille nuo Camyn selvääkin selvemmät sanomat!

Yksi ihan mahtava juttu tuli viikonlopulta! Siippani oli yksin koko lauman kanssa koirapuistossa viikonloppuna ja hänelle oli joku siellä oleva mies ihmetellyt, että " Onpas sulla hyvin käyttäytyvät koirat!". Hah!!! Voiko parempaa kiitosta kuullakkaan tämmöisen ryhmä rämän omistaja? Mutta on ne nykyään kyllä aika hienoja koiria. Puistossa käyttäytyvät aina melkein hyvin. Ainoa huono on, jos on liian tunkeilevia tyyppejä paikalla. Jos lähdetään liikkeelle, lauma seuraa, eikä poismenossa ole melkein koskaan ongelmia. 

Töitä on tehty varmaan keskimääräistä koiranomistajaa enemmän näiden kanssa. Vieläkin on tekemistä vaikka kuinka ton Zapen kanssa, että sen kanssa voisi käydä normaalisti edes lenkillä. Koirapuistossa tämä ongelma ei ole näkyvissä millään tavalla. Eli vähän salainen melkein täydellinen lauma...

Zape treenaa

Huomatkaa isännän kalsarit ja uroskoiran hempeä kaulapanta ;)

Tuli mieleen, että moni voi hieman kummastella näitä mun juttuja. Ainakin, jos omistaa ihan normaalitaustaisen koiran. Traumaattisen taustan omaavan eläimen kanssa vaan on pakko venyä ja vanua vaikka mihin. Zape on osoittautunut huomattavasti vaikeammaksi tapaukseksi, kuin alussa olisi osannut arvata. Sen luottamuksen saaminen kesti aika pitkään ja sitten siitä alkoi tulla esiin pelkotiloja, jotka kääntyivät aggressioiksi meidän toisia koiria kohtaan. 

Me tässä päädyimme aloittamaan Zapen pelkojen käsittelyn ihan alusta ja päätimme ulkoiluttaa sitä nyt hihnassa vaan tässä ihan oman kodin läheisyydessä. Oikeastaan melkein vaan ulko-ovella ja postilaatikolla. Se saa portailta katsella ohikulkijoita ja halunsa mukaan mennä vähän kauemmas. Muuten saa tietysti juosta pihalla ja koirapuistossa vapaana. Varsinaiselle lenkille ei sen kanssa lähdetä, ennen kuin lopettaa tuon hullunlaisen tärisemisen ja osoittaa, että ei pelkää enää. Yritämme namittaa sitä, mutta jo pienikin liikkuminen pihalta pois päin saa sen lopettamaan syömisen. Eli koirakouluttajan mukaan se on liian stressaantunut, jos ei pysty syömään.

Eilen oli hyvä juttu, kun pällisteltiin ekaksi rappusilla maailmaa ja poikaparka tärisi siinä.. Juteltiin sitten kadunvarressa naapurin kanssa ja näin, että koira tulee tien toisella puolella. Zapekin huomasi sen ja lähdettiin siitä toiseen suuntaan. Herra ei sanonut mitään ja kun käännyttiin, oli koira vielä näkyvissä. Zape vaan tuijotti sitä, eikä sanonut edelleenkään mitään. Lähdettiin vaan nätisti kotia kohti. Hurraaa!!!! Tämmöisiä on meidän reimuvoitot. Mutta voihan se olla, että oli vaan joku ykköskerta vaan. 

Kun on mahdoton!

Kun on ihan pöhelöksi ruvennut! Se on alkanut varastella toisten ruokia sen jälkeen, kun on salamana syönyt omansa...esim. aamuisin kanankaulat. Oman pääateriansa hän saa gongipallosta yleensä, mutta ei aina. Tänään oli pallo niin sanotusti hukassa, eli ei löydetty sitä niin mistään. Tein lisäksi sen virheen, että jätin lattialle jonkun nuoltavaksi kulhon, missä sekoitin illan ruuan (broilerin sydäntä, kanan jauhelihaa ja omatekemää kasvismössöä). Kulhossa oli lisäksi kauha. Luulen, että episodi alkoi siitä, että Kun söi ruokansa ja bongasi jämäkulhon... kauha oli pelottava... ketään ei saa päästää apajille...

Se murisi ja oli niskakarvat pystyssä. Jyrki läksi ottamaan kulhon pois..... Ihan järkyttävä taistelu... vähällä oli ettei tullut puremia. Huusin vaan, että älä mene ja ota puremia. Fiksu ukkoni meni sisuuntuneena hakemaan viltin ja heitti sen koiran päälle ja sai kulhon pois... Mistään uhkailusta ei Kun hätkähtänyt vaan sai vaan kimmoketta pahempaan, mutta viltin päälle heittäminen yllätti sen niin, että meni toimintakyvyttömäksi. 

Luulin hetken, että nykyään vaan painitaan Zapen ongelmien kanssa, mutta näköjään on kehitetty uusi ongelma myös. Joku voisi sanoa, että meillä on johtajuushommelit päin sitä, mutta enpä tiedä. Viime viikonlopun koulutuksesta oppineena ajattelen meidän koiria uudessa valossa. Ei ne ole saaneet koskaan sitä pentuajan sosiaalistamista ja kaikkea sitä tärkeää, mikä nuorelle koirallle on. Kun esim. on just pukattu tarhalle siinä pahimmassa iässä. Ihmeen hyvin se kuitenkin pääsi monista peloistaan yms. Mutta välillä näkee sen tarhataustan tosi selvästi. Lienee tämä ruokajuttu yksi niistä entisen ajan muistoista. 

Nyt ajateltiin kyllä tormistautua ruokkimisasiassa ja Kun saa varmasti eritysiskohtelun. Mietinnässä on kyllä, että miten...

Ongelmakoira ja idea...

Lenkitettiin tossa koirat ja ihan vasta siinä kohtaa, kun ylitetään tie ja ollaan omassa pihassa, niin eikös tullut koira vastaan. Myöhäistä oli kääntyä mihinkään, joten nopeasti kotipihaan. Siinä samalla hirveä huuto ja rähinä ja Camyparan päälle hyökkäily-yrityksiä, siis Zapelta. Jyrki joutui koiran painamaan maahan ja koira huusi kuin tapettava. Mahtoi se koirantaluttaja ajatella....

Tilanteesta selvinneinä yritin etsiä positiivista tästä ja heti sen keksinkin: Noi pikkupojat ei rähjää enää kenellekkään, vaan kipittävät siististi ja huomaamattomasti ohi vaan! Luultavasti siksi, kun pelkäävät Zapen reaktioita siinä tilanteessa. Siitäkös ukkeli keksi liikeidean. Mehän voidaan vuokrata Zapea näihin tilanteisiin. Ns, Remmirähjän omistaja ottaa oman koiran ja Zapen lenkille ja eiköhän ala rähjäystaipumukset väistyä......

Heh, heh ja vitsi, vitsi...ei oo kivaa tuo juttu alkuunkaan.

Galgopäivä

Tänään on galgopäivä ja voi hyvät ihmiset.... mä kärsin. Edelleen Espanjassa on ihan järkyttävää galgojen kohtalot. Eilen päättyi metsästyskausi ja nyt sitten ne huonot metsästäjät hylätään tai tapetaan niillä luoteja säästävillä keinoilla....en halua sanoa niitä mitä ne on, vaan tietoa löytyy netistä pilvin pimein. Mutta koiraa säälimätöntä on meininki ja mulla ainakin pääsee itku, kun sitä vaan ajattelen.

Meidän galgottimet voi tosi hyvin. Camy on niin täydellinen koira, kuin vaan voi olla. En mä edes usko, että voi olla tottakaan, miten voi olla tommoinen koira! Zape ei ole täydellinen millään muotoa.... se sekoaa lenkillä vastaantulevista koirista edelleen. Muuten se on kyllä tullut meitä vastaan tosi paljon. Se ei pelkää meitä yhtään enää ja tykkää tulla hellittäväksi tosi paljon. Lisäksi myös alkaa hullutteluleikkeihin väillä. Aikaa tässä menee, mutta eiköhän tostakin saada kunnon koira aikaiseksi.