Kun on mahdoton!

Kun on ihan pöhelöksi ruvennut! Se on alkanut varastella toisten ruokia sen jälkeen, kun on salamana syönyt omansa...esim. aamuisin kanankaulat. Oman pääateriansa hän saa gongipallosta yleensä, mutta ei aina. Tänään oli pallo niin sanotusti hukassa, eli ei löydetty sitä niin mistään. Tein lisäksi sen virheen, että jätin lattialle jonkun nuoltavaksi kulhon, missä sekoitin illan ruuan (broilerin sydäntä, kanan jauhelihaa ja omatekemää kasvismössöä). Kulhossa oli lisäksi kauha. Luulen, että episodi alkoi siitä, että Kun söi ruokansa ja bongasi jämäkulhon... kauha oli pelottava... ketään ei saa päästää apajille...

Se murisi ja oli niskakarvat pystyssä. Jyrki läksi ottamaan kulhon pois..... Ihan järkyttävä taistelu... vähällä oli ettei tullut puremia. Huusin vaan, että älä mene ja ota puremia. Fiksu ukkoni meni sisuuntuneena hakemaan viltin ja heitti sen koiran päälle ja sai kulhon pois... Mistään uhkailusta ei Kun hätkähtänyt vaan sai vaan kimmoketta pahempaan, mutta viltin päälle heittäminen yllätti sen niin, että meni toimintakyvyttömäksi. 

Luulin hetken, että nykyään vaan painitaan Zapen ongelmien kanssa, mutta näköjään on kehitetty uusi ongelma myös. Joku voisi sanoa, että meillä on johtajuushommelit päin sitä, mutta enpä tiedä. Viime viikonlopun koulutuksesta oppineena ajattelen meidän koiria uudessa valossa. Ei ne ole saaneet koskaan sitä pentuajan sosiaalistamista ja kaikkea sitä tärkeää, mikä nuorelle koirallle on. Kun esim. on just pukattu tarhalle siinä pahimmassa iässä. Ihmeen hyvin se kuitenkin pääsi monista peloistaan yms. Mutta välillä näkee sen tarhataustan tosi selvästi. Lienee tämä ruokajuttu yksi niistä entisen ajan muistoista. 

Nyt ajateltiin kyllä tormistautua ruokkimisasiassa ja Kun saa varmasti eritysiskohtelun. Mietinnässä on kyllä, että miten...

Ongelmakoira ja idea...

Lenkitettiin tossa koirat ja ihan vasta siinä kohtaa, kun ylitetään tie ja ollaan omassa pihassa, niin eikös tullut koira vastaan. Myöhäistä oli kääntyä mihinkään, joten nopeasti kotipihaan. Siinä samalla hirveä huuto ja rähinä ja Camyparan päälle hyökkäily-yrityksiä, siis Zapelta. Jyrki joutui koiran painamaan maahan ja koira huusi kuin tapettava. Mahtoi se koirantaluttaja ajatella....

Tilanteesta selvinneinä yritin etsiä positiivista tästä ja heti sen keksinkin: Noi pikkupojat ei rähjää enää kenellekkään, vaan kipittävät siististi ja huomaamattomasti ohi vaan! Luultavasti siksi, kun pelkäävät Zapen reaktioita siinä tilanteessa. Siitäkös ukkeli keksi liikeidean. Mehän voidaan vuokrata Zapea näihin tilanteisiin. Ns, Remmirähjän omistaja ottaa oman koiran ja Zapen lenkille ja eiköhän ala rähjäystaipumukset väistyä......

Heh, heh ja vitsi, vitsi...ei oo kivaa tuo juttu alkuunkaan.

Galgopäivä

Tänään on galgopäivä ja voi hyvät ihmiset.... mä kärsin. Edelleen Espanjassa on ihan järkyttävää galgojen kohtalot. Eilen päättyi metsästyskausi ja nyt sitten ne huonot metsästäjät hylätään tai tapetaan niillä luoteja säästävillä keinoilla....en halua sanoa niitä mitä ne on, vaan tietoa löytyy netistä pilvin pimein. Mutta koiraa säälimätöntä on meininki ja mulla ainakin pääsee itku, kun sitä vaan ajattelen.

Meidän galgottimet voi tosi hyvin. Camy on niin täydellinen koira, kuin vaan voi olla. En mä edes usko, että voi olla tottakaan, miten voi olla tommoinen koira! Zape ei ole täydellinen millään muotoa.... se sekoaa lenkillä vastaantulevista koirista edelleen. Muuten se on kyllä tullut meitä vastaan tosi paljon. Se ei pelkää meitä yhtään enää ja tykkää tulla hellittäväksi tosi paljon. Lisäksi myös alkaa hullutteluleikkeihin väillä. Aikaa tässä menee, mutta eiköhän tostakin saada kunnon koira aikaiseksi.

LIIKAA pakkasta

Järkyn kylmää! Vanhan omakotitalon omistajana on vähän helisemässä, kun makkarin lämpötila oli viime yönä plussan puolella 14 astetta. Voitte uskoa, että kyljessä ja peiton alla makaavista koirista oli pelkkää iloa tällä kertaa. Meidän viikon poissaolon jälkeen onkin ollut tiivistä ruuhkaa sängyssä. Jopa Zape on tullut meidän sänkyyn nukkumaan! Ei ole hennottu häntä pois ajaa, koska muutkin siellä hengaavat, vaan ollaan salaa ylpeitä toisen positiivisesta kehityksestä suhteessa meihin. Luojan kiitos meillä on iso talo. Tarvittaessa voi siirtyä johonkin vapaavalintaiseen makkariin viettämään vähemmän tiivistunnelmaista yötä.

Pakkaset aiheuttaa sen, että ulkona ei tarkene ollenkaan. Meillä menee pakkasraja -17 asteessa. Turha yrittää lenkille, vaikka olis takkia miten paljon päällä. Yhtenä päivänä -14 asteilla mentiin lyhyt lenkki, mutta nilkuttamista jos siitäkin seurasi. Energiat kertyy ja desanttitöitä harrastellaan sisällä. Mun vaatteita on siirrelty, kauhoja syöty....pengottu liinavaatepinoja, heitelty koiranpetiä ja räjähdysherkkyyttä on havaittavissa suhteissa toisiin karvakamuihin.

Kevättä odotellessa!

Palloaddikti vauhdissa

Joku on pysyväisesti koukussa palloihin meidän perheessä. Joululahjaksi tuli taas kolme vinkupalloa, joten onnenpäiviä on vietetty Kunin mielestä. Tosin tuskin kenenkään muun... Pallot nääs vierivät helposti sohvan alle tai senkin alle ja sitten niitä pitää kauhealla volinalla sieltä houkutella pois. Isäntäväki konttailee pitkin iltaa housunpolvet puhki palloja pyydystämässä. Tai sitten kuunnellaan tuota vinkumista ja haukahtelua, kun Kun haluaisi leikkiseuraa palloiluun. Että semmoista tällä kertaa.

Rakkauden voimalla!

Joulu on tässä muutamaa tuntia vaille lusittu tai sitten vietetty tai miten vaan. Meillä ei ihan putkeen mennyt moinen juhla moniltakaan osin, esim. oli pikku ensiapukeikkaa ja melkein ensiapukeikkaa ja siitä johtuen peruuntunut Jyväskylän matka ja siitä johtuen vaillinaiset sapuskavarastot yms. mukavaa. Mutta hengissä ollaan!

Zape teki oman osuutensa joulufiiliksien piristeeksi ja kävi hämmentelemässä kuusen alla olleita lahjoja siihen malliin, että turvaan ne oli nostettava. Jouluaattona se sai varastettua marinoitumassa olleen kanafileen, sitten vielä valmiin juustolla täytetyn ja pekonilla kuorrutetun semmoisen. Lisukkeeksi tietysti pelliltä suoraan pottua ja porkkanaa. Jälkiruuaksi se nautti kaksi joulutorttua, paitsi ei tykännyt luumuhillosta, joten Kun söi ne osuudet tortusta. Yksi suklaapalakin upposi pohjattomaan galgonmahaan. Tietysti omat ruuat päälle. Vaikka kuinka yritettiin vahtia, niin se vaan on niin taitava!!!!

Tänään treenailtiin taas lenkkeilyä Zapen kanssa puistoilun lisäksi. Se tärisi, roikutti päätä, eikä ottanut namia. Sitten Jyrki yhtäkkiä otti sen kunnon halaukseen kesken lenkin ja silitteli ja hellitteli sitä ja ihme ja kumma.... Sen jälkeen se rupesi ottamaan namia ja otti kontaktia ihan itse ja kulki selkeesti enemmän pää pystyssä. On se kuulkaa niin, että rakkauden voima on ihmeellistä!!!!

Edistystä

Voi että, meillä edistytään Zapen kanssa nyt hienosti! Se on tullut tosi läheiseksi meille ja ottaa itse kontaktia. Haluaa haistella naamaa, eikä lähde enää karkuun, jos sitä lähestyy. Onnistuttiin jopa lyhyt lenkki menemään, että se koko sillä matkalla otti namia!!!! Tähän asti oltiin menty niin, että päästiin hädin tuskin pihasta ulos, että namin syönti lakkasi. Tällä siis haetaan sitä kontaktia meihin ja turvallisuuden tunnetta. Koira ei syö, jos ei koe oloaan turvalliseksi. Joten meillä oli ihan melkein juhlat ton lenkin jälkeen. 

Muuten se on ihan yhtä höperö ja kauhea poliisi aina koirapuistossa. Huvittaa oikein katsoa, kun se loikkii hullun isoilla loikilla joka paikkaan ja ärmentää ja komentaa kaikkia. Nykyään se tunnetaankin siellä poliisikonstaapelina. Toisaalta kivaa ja toisaalta ei, koska se vähän säikyttää muita, vaikka pahaa ei tahdokkaan. 

Kyllä sen käytös silti rajoittaa meidän elämää. Lenkkien kanssa pitää miettiä tarkkaan, milloin mennään ja millä kokoonpanolla ja toisekseen ei voi ajatella esim. vierailua äidin tai appivanhempien luona sen kanssa. Tosin ei sitä tiedä, miten reagoisi taas ihan vieraassa ympäristössä...