Rakkauden voimalla!

Joulu on tässä muutamaa tuntia vaille lusittu tai sitten vietetty tai miten vaan. Meillä ei ihan putkeen mennyt moinen juhla moniltakaan osin, esim. oli pikku ensiapukeikkaa ja melkein ensiapukeikkaa ja siitä johtuen peruuntunut Jyväskylän matka ja siitä johtuen vaillinaiset sapuskavarastot yms. mukavaa. Mutta hengissä ollaan!

Zape teki oman osuutensa joulufiiliksien piristeeksi ja kävi hämmentelemässä kuusen alla olleita lahjoja siihen malliin, että turvaan ne oli nostettava. Jouluaattona se sai varastettua marinoitumassa olleen kanafileen, sitten vielä valmiin juustolla täytetyn ja pekonilla kuorrutetun semmoisen. Lisukkeeksi tietysti pelliltä suoraan pottua ja porkkanaa. Jälkiruuaksi se nautti kaksi joulutorttua, paitsi ei tykännyt luumuhillosta, joten Kun söi ne osuudet tortusta. Yksi suklaapalakin upposi pohjattomaan galgonmahaan. Tietysti omat ruuat päälle. Vaikka kuinka yritettiin vahtia, niin se vaan on niin taitava!!!!

Tänään treenailtiin taas lenkkeilyä Zapen kanssa puistoilun lisäksi. Se tärisi, roikutti päätä, eikä ottanut namia. Sitten Jyrki yhtäkkiä otti sen kunnon halaukseen kesken lenkin ja silitteli ja hellitteli sitä ja ihme ja kumma.... Sen jälkeen se rupesi ottamaan namia ja otti kontaktia ihan itse ja kulki selkeesti enemmän pää pystyssä. On se kuulkaa niin, että rakkauden voima on ihmeellistä!!!!

Edistystä

Voi että, meillä edistytään Zapen kanssa nyt hienosti! Se on tullut tosi läheiseksi meille ja ottaa itse kontaktia. Haluaa haistella naamaa, eikä lähde enää karkuun, jos sitä lähestyy. Onnistuttiin jopa lyhyt lenkki menemään, että se koko sillä matkalla otti namia!!!! Tähän asti oltiin menty niin, että päästiin hädin tuskin pihasta ulos, että namin syönti lakkasi. Tällä siis haetaan sitä kontaktia meihin ja turvallisuuden tunnetta. Koira ei syö, jos ei koe oloaan turvalliseksi. Joten meillä oli ihan melkein juhlat ton lenkin jälkeen. 

Muuten se on ihan yhtä höperö ja kauhea poliisi aina koirapuistossa. Huvittaa oikein katsoa, kun se loikkii hullun isoilla loikilla joka paikkaan ja ärmentää ja komentaa kaikkia. Nykyään se tunnetaankin siellä poliisikonstaapelina. Toisaalta kivaa ja toisaalta ei, koska se vähän säikyttää muita, vaikka pahaa ei tahdokkaan. 

Kyllä sen käytös silti rajoittaa meidän elämää. Lenkkien kanssa pitää miettiä tarkkaan, milloin mennään ja millä kokoonpanolla ja toisekseen ei voi ajatella esim. vierailua äidin tai appivanhempien luona sen kanssa. Tosin ei sitä tiedä, miten reagoisi taas ihan vieraassa ympäristössä...

Nälkäpeli

Olin viime viikonloppuna Barf-luennolla ja sain kauhean pistoksen sydämmeeni Kunin syömisestä. Nimittäin luennoitsija kertoi, että koira joka hotkaisee ruuan tyyliin hotk-hotk...niin kuin Kun tekee, ei koskaan tajua syöneensä yhtään mitään. Aivot ei kerkiä rekisteröidä koko tapahtumaa. Hän suositteli Kongia tämmöisen koiran syöttämiseen ja tänään se tapahtui.

Tungin palleroisen sisälle puolijäistä Hurjan kanan jauhelihaa. Siihen pitänee kehittää joku taktiikka, sillä oli aika suttuista hommelia, mutta sain kuin sainkin lihat pallon sisälle. Ruoka-ajan koittaessa Kun oli ihmeissään, koska sai eteensä pallon...

Alkuun se kummasteli ja nuoleskeli palloa ja kävi tarkistamassa, että eikö oikeesti tullut kuppiin mitään ja aikansa arvottuaan alkoi jyystää palloa tyhjäksi vessanoven ja yhden korin välisessä tilassa. Ohikulkijat murisi mennen tullen ja aikaa kului noin 20min siihen pallon tyhjennykseen. Taitaa olla aika hyvä hommeli!

Lentolippuja jengille!

Voi helkutti, että joskus tekis mieli ostaa koko karvalaumalle yhdensuuntainen paluumatka Espanjaan! Aamulla oli ihan semmoinen olo.

Työpäivä alkoi 6.45 ja valvoskelin vielä puoliltaöin. Nukahdin ja heräsin 1.25 Zapen uloslähtömölinään. Eipä auttanut, kuin heittää jengi pihalle ja silmät ristissä koittaa tähystää, missä kukin on. Uni ei tullut helposti kaaliin ja pyörin ja hyörin sitten koko aamuyön varmaan välillä johonkin horrokseen valuen. Aamuyön täytti tasaisin väliajoin toistuva koiranpetistä kuuluva "RITTTSSSS" ja "KAAPS; KAAPS". Zape se siinä kaapi patjaa ja repi hampaillaan patjaa suojaavaa pussilakanaa suikaleiksi. Camy ja Kun makasivat keskellä sänkyä pitkinä ja rentoina. Ron ei mahtunut sekaan ja siitä seurasi se, että loppuyön se kyttäsi tilaisuutta päästä sänkyyn paukuttaen häntäänsä seinään ja piippaamalla vaativasti. ARRRRGGHHHHHHH!!!! Koiranomistaminen on niiiiin ihanaa ja mainostan kaikkia ottamaan mahdollisimman monta koiraa huusholliinsa!!!!!!!

Eka treeni

No niin. Tänään meillä oli Zapen kanssa eka oppitunti Oppikoiran kouluttaja Minnan kanssa. Minua hiukan hävetti tää lauma alkuun, koska yksi ulisi narun päässä hermostuksissaan ja toiset pomppi innoissaan. Mutta hengissä selvittiin koko porukka. 

Kävimme läpi jo ennakolta täytettyä kaavaketta koiran elämästä ja lähdimme sitten lenkille. Jopas sattui mahtava tuuri. Yhtään koiraa ei tullu vastaan! Joten käytännössä Minna ei päässyt Zapen hillumista todistamaan. Pihalla sitten leikimme ja treenasimme kontaktin ottoa namien kanssa. Eli samaa, kuin joskus aikanaan tehtiin Ronin kanssa. Koira tökkää nenällä käteen ja siitä se palkitaan. Hienosti Zape kekkasi mistä oli kyse ja lähti hyvin mukaan asiaan. Nyt sitten on tavoitteena treenata sitä niin, että se pystyisi ottamaan niitä nameja myös oman pihan ulkopuolella. Eli hissukseen aloitetaan. Ensin tossa portin ulkopuolella ja sitten tossa kadulla jne. Jos menee vaikeaksi, niin palataan takaisin. Tällä hetkellä Zape ei siis pysty ottamaan namia lenkillä....

Jännä, miten ulkopuolinen näkee koiran ihan eri tavalla. Mäkin olen miettinyt Zapen kulkemista lenkillä verraten siihen, kun se on koirapuistossa. Lenkillä se menee pää alhalla ja muutenkin matalana...älä huomaa mua... ja puistossa vetää häntä ylhäällä ja ihan poliisina iloisin hypyin paikasta toiseen. Minna huomasi tän heti. Epävarmuutta ja paljon. Lisäksi se katselee jokaikisen talon pihaan, että mitä siellä on. Camy kyllä tekee sitä samaa. Minna ilahtui siitä, että Zape alkoi leikkiä innokkaasti omalla pihalla. Ei se ihan toivoton tyyppi ole, koska pystyy sentään rentoutumaan ja leikkimään joskus. Ja Zapen tapauksessa ei voida tietää, mitä kaiken maailman traumoja sillä on taustalla. Varmasti on tapellut vieraiden koirien kanssa ja päätellen myös hänen arvistaan. Ihan kunnon vekkejä on kyllä tullut joskus. 

Nyt pari viikkoa treenataan tätä juttua ja koitetaan vältellä toisia koiria niin, että rähinää ei tulisi. Seuraavalla treenikerralla on ns. "häiriökoira" mukana. Nyt ollaan jo tohkeissamme treenailtu ihan vaan sisällä namien kanssa.

Hyvää Pohjois-Karjalasta

Meidän vakiruokakauppa (koirien...) on Sohvin valinta. Ollaan oltu asiakkaina jo ainakin pari vuotta. Tää liike on vähän erilainen kuin muut ja hyvällä tavalla. Ensinnäkin se näkyy hyvin "somessa" ja esim. facebookissa on joka päivä tarjouksia. Minä kirjoitan muutaman muun ohella blogia sohvinvalinnan blogisivuille http://sohvinvalinnanbloggaajat.blogspot.fi/. Aika samoja juttuja tulee laitettua, kuin tähän omaankin blogiin. Ei ihan kuitenkaan. Raakaruokaa on pakastinkaupalla tarjolla ja varmasti alueemme monipuolisin ja asiantuntevin myyjä on Sohvi. 

Mukava tempaus ja hyvää tekevä oli Sohvin järkkäämä keräys Espanjankatukoirat ry:lle. Meidän pikkupojathan ovat juuri sen yhdistyksen kautta tulleet. Haimme tänään väliaikaissäilytykseen noita kamoja. Ihan mahtavaa, että ihmiset lahjoittaa joutavaa tavaraa pois. Iso osa tästä oli kyllä Marikan omaa lahjoittamaa ruokaa kissoille ja koirille! Kiitos Marika!!!

Oppikoiraksi

Camy voitti kaulapannan ja taluttimen facebook-kisassa Kanan pantakaupassa....https://www.facebook.com/pages/KANA-Dog-Collars/157539494424272?fref=ts . 

Aika siisti panta ja sopii sille, vaikkakin tykkään enemmän oikeasti noista solkipannoista. Heijastimet on loistavat sekä pannassa, että taluttimessa. Varmaan tulee käyttöön, vaikka meillä näitä pantoja riittää...taas tilasin yhden Vintage-pannan Mikazilta....

Zapen lenkkihillumiset toisen koiran vastaantullessa on menneet siihen pisteeseen, että olen ottanut yhteyttä Oppikoiraan http://oppikoira.fi/. Herra heikkohermon ohitusta aletaan oikein ammattitaidolla hioa. Mulla ei ole sen suhteen oikein mitään ideaa, sillä sitä ei kiinnosta namit, eikä edes kinkkuleikkeet lenkillä....Mitä mä teen? Ihmettelen kyllä edelleen, mikä tää juttu on oikein niissä ohituksissa? Ensin ei mitään ja sitten yhtäkkiä alkoi tuo. Ja koirapuistossa vapaana on kuin enkeli joka pitkillä loikilla syöksyy tervehtimään ihan kaikkia ilolla.