KAUNIS

Voi Camy, että olet kaunis <3. 

Järkkyä

Tämmöisiä patsaita on Espanjassa! Sanat ei riitä kertomaan, että mitä ajattelen.

Mökillä kesällä 2013

Camy ymmärtää kauneuden päälle!

Zapella oli meno päällä, vaikka jalka vähän vaivasi selvästi välillä. Metsä ryskyen hän painatteli menemään.

Ja tuo ranta... se on niin ihana! Minä ongin (sain kalan) ja koirat oli niiiiin kiinnostuneita siitä hommasta. Ron lopulta ei malttanut ja hyppäsi järveen. Kauhea palelu tuli tietysti jälkikäteen meidän vilukissalle. Kun myöskin hyppäsi laiturilta, mutta mun perässä, kun menin uimaan. Pitihän se mamma pelastaa sentään!

Galgottimien juoksuja ei halunnut katsoa ihan suoraan, koska koko ajan pelkäsin, että milloin jollain on luut poikki tms. mukavaa. Zapella rähmäsi silmät, mutta sekin sitten korjaantui onneksi itsestään. Toisekseen oli jännitystä siitä, miten Zape pysyy paikalla. Ja pysyihän se. Jos ne oli vähän liian kauan näköpiiristä pois ja kun huuteli perään, niin sieltä tultiin tuulispäänä luokse taas. Ihanaa!

Kun otti pari palloa mukaan. Hirveä ongelma tuli kun pallo meni järveen. Ja kun toinen pallo mystisesti meni kallioiden uumeniin. Sieltä sitä piti houkutella kauhealla vinkunalla pois, mutta ei se tullut!

Zape on aikamoinen!

Mr Zape on osoittautunut melkoiseksi persoonaksi. Aamuisin se on päättänyt herättää meidät hirmuisella haukkumisella sängyn jalkopäässä ja tehostaakseen vaikutusta kiskoo peittoa pois päältä. No, herranen aika, pakkohan se on nousta ylös!

Paistinpannuja se on nostellut tiskialtaasta ja suorittanut esipesut. Lisäksi se ihan varmasti saa joka päivä pöllittyä jotain ruokaa, vaikka kuinka varansa yrittää pitää. 

Sillä on maailman huvittavin ääni. Se leikkiessään pitää semmoista örinää, että naurattaa kyllä. Melko miehinen bassomöykkä hänen suustaan lähtee. Eiku johonkin hevibändiin laulajaksi! Ääntä varmaan lähtis, kun katsomoon ujuttais pari kissaa vaikka.

Huomenissa lähdetään reissun päälle ja katsotaan, miten matkustelu pojalta sujuu. Pikkuisen vaikuttaa samankaltaiselta hermoheikolta, kuin Kun, joten jännityksellä odotan, mikä möly mahtaakaan kuulua autossa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pitäis olla sekunnissa perillä ja pysähdellä ei saa edes liikennevaloihin. Heti alkaa kommentointi takaboksissa. Muutekin nämä meidän mustat jäbät on jokseenkin samankaltaisia hömppähousuja. Korvatulpat korviin ja menoksi!

Lisätäänpä vielä hullaantuminen kissoista. Siinä ja siinä ikkuna kestää välissä ja sitten se EI ole ihan niin blondi kuin Camy. Ei väriltään, eikä aivoiltaan. Kissaepisodin jälkeen päätin vähän treenata näitä, niin Zapen sain kerran jopa maahan nameilla ja vähän aikaa odottamaan ennen luokse kutsua. Jee! Camy vaan ei tajua näistä mitään, mutta eipä tarvii... Mutta tämän galgopojan kanssa varmaan saadaan tehdä töitä vielä, että ei ihan mahdottomaksi ala. 

Vuosipäivä

Camy-neiti on ollut eilen 23.7. tasan vuoden meillä täällä Suomessa. Mikä ihana vuosi! Odottelin kaikenmoista säätämistä, mutta en saanut sitä, vaan ihan mahtavan koiran, joka solahti meidän perheeseen, niin kuin olisi aina täällä asustanut. Se on vaan niin kaunis, rauhallinen, hyväkäytöksinen, ystävällinen ja mitä kaikkea... sanalla sanoen täydellinen koira! Haikeudella katselen Espanjankuvia ja tahtoisin joskus vielä mennä sinne Granadaan uudestaan. Oli niin ihana kaupunki ja siihen liittyy niin paljon hyviä muistoja nyt. 

Kun on taas samana päivänä 23.7. tullut olleeksi meillä kaksi vuotta. Kunin kanssa on eletty koko ajan mielenkiintoisia aikoja. Hän on herra touhukas ja malttamattomuudellaan ja kaikella töhötyksellään rikastuttaa meidän päiviä varmaan hamaan vanhuuteen asti. Tässä on poika, joka ei varmaan koskaan vanhene. Meidän pikku töppöjalkainen hömppäpömppäkunputtipunputti, adhd, pallomestari, pikasyöppö, vähän läski, aina iloinen töhömaakari! Elämä olisi hyvin paljon helpompaa ilman tätä kaveria, mutta huomattavasti tylsempää.....

Pipijalka

Niin mukava tiistai-ilta muuttui vähemmän mukavaksi Zapen loukkaantumisen myötä. Se juoksi tuulispäänä pihalla ja sitten jotenkin loukkasi koipensa. Hirvittävä huuto ja maahan lyyhistynyt koira. Minä melkein sain sydiksen tietysti ja tottakai mies oli reissussa ja sitä rataa. Sain päivystävän eläinlääkärin puhelimeen ja hänen ohjeillaan annoin kipulääkettä pojalle. 

Aamulla heräsin varhain soittelemaan kaikille paikallisille eläinlääkäreille. Mihinkään, missä olis ollut röntgenkuvausmahdollisuus ei saanut aikaa. Mulle tuli jo niin epätoivo, että aloin jo pillittämään. Jotenkin tuntui niin pahalle, että apua ei saa mistään. Entäs jos olisi kyse jostain vakavammasta ja et saa koiraasi hoitoon? Järkyttävää. Onneksi kuitenkin päästiin tsekkaukseen tuohon läheiselle Joen eläinlääkäriasemalle. Mentiin sinne taksilla, vaikka matkaa on tuskin 200m. Diagnoosiksi tuli pehmytkudosvamma...nivelsiteet vissiin venähtäneet ranteesta. Eläinlääkäri antoi kipupiikkinä Temgesic-nimistä lääkettä. Kysyin kyllä, että onhan turvallinen annos, sillä onhan hän tietoinen, että vinttikoirat on herkkiä tämän tyyppisille aineille. Kuulemma annos oli pieni ja todennäköisesti vain aiheuttaisi pientä uneliaisuutta...

PIENTÄ UNELIAISUUTTA tosiaan...päästiin kotiin, niin yhtäkkiä koiran silmistä näki, että nyt mennään ja se lyyhistyi siihen paikkaan ja makasi kuusi tuntia putkeen siinä. Laitoin pään alle tyynyn ja villashaalilla peittelin. Ei se edes nukkunut koko aikaa, vaan oli vaan jotenkin niin lamassa, ettei pystynyt liikkumaan. Sitten kun se "heräsi" se vaelteli ympäriinsä ja itki ja valitti, eli oli edelleen ihan sekaisin. 

Jalka on edelleen kipeä. Syöttellään kipulääkettä, mikä ei kylläkään pahemmin tunnu auttavan ja odotellaan, että koipi paranisi. Liikuntaa pitäisi vältellä. Se ei ole kovin helppoa vilkkaan koiran kanssa. Aina se ei oikein muista, että jalka on kipeä ja lähtee raviin...mutta kyllä se kipu sitten muistuttaa. Vähän tämä vaikuttaa myös lomasuunnitelmiin. Toivotaan, että koipeliini paranisi nopeasti!

Uusi päivä taas

Kävimme tänään ensimmäistä kertaa koirapuistossa Zapen kanssa. Hienosti meni! Tosi nätisti seurasi perässä ja käyttäytyi herrasmiehiksi muiden koirien kanssa. Niitä tosin ei kovin montaa ollut tällä kertaa. Camy veti ihan hurjat ravit ja mister koitti pärjätä, vaan ei vielä pärjää. Ei noilla lihaksilla vielä...

Uudeksi ongelmaksi on muodostunut jonkin asteinen eroahdistus. Otin nääs sitten iltapäivällä pikkupojat lenkille ja siitäpä Zape veti herneitä ainakin palollisen nenäänsä. Todisteena on eteisen oven maalit lattialla. Taidan ladata netistä ohjelman, jolla voi kuunnella, mitä asunnossa tapahtuu, kun on poissa. Jos nyt osaan.

Lenkillä sattui erikoinen juttu. Kun väsähti loppumatkasta, vaikka lenkki oli semmoinen 1,5 tuntia. Tosin kuuma oli. Se meni siihen tienviereen makaamaan vaan ja mä jo luulin, että joudun sen läskiponteron kantamaan kotiin. Mutta onneksi se hetken lepäiltyään jaksoi taas reippaasti kävellä kotiin.