Hiljaisuus rikkoutuu

Miten lie on ollut huvituksen puutetta kirjoitteluun? No, täältä pesee taas.

Zapea taas yritetään sosiaalistaa yhteiskuntaan. Tämä tarkoittaa lähinnä lenkkeilyn aloittelua hänen kohdallaan. Poika on tänä päivänä niin luottavainen meihin ja tottelee paljolti käskyjä, joten aika on kokeilla siipiä muuallakin kuin kotona tai koirapuistoissa. 

Zape on selkeästi Jyrkin koira. Niinpä Jyrki nyt on ottanut sen muutaman kerran lenkille yksikseen ja esim. auton huoltoon viedessä kävelivät takaisin kotiin. Ihme ja kumma, ei koiran koiraa ole tullut vastaan, joten sinänsä kokeilut on menneet hyvin. Ja jopa namia on ottanut koko lenkin ajan!!!Minä sen sijaan sain sen raivarit kestää eräällä lenkillä vastaan tulevan koiran kohdatessa. Silti on toivonkipinä siinä suhteessa, että se oli aivan rauhallinen siihen asti, kunnes edellä kulkeva Ron haukahti sille koiralle ja siitäkös se alkoi.... 

Huomenna on taas tulikoe edessä, sillä aiotaan lähteä yhden ryhmän vinttikoirakävelylle. Mukaan tulee jonkin verran porukkaa ja katsotaan sitten, miten menee. Lenkki lähtee klo. 16.30 ja aiomme näyttää, miten koirakot voi näkyä pimeälläkin. Eli otsalamput ja heijastimet, sekä koirilla heijastinliivit yms. näkyvyyttä edistävät vermeet.

Ja sanottakoon vielä, että Mr. Zape on muutoin aivan ihana lupukka ja ystävällisyyden perikuva, mutta tää lenkkiasia (= kiinnipitäminen) on sen mielestä kauheaa. Myöskään se ei tykkää, että toiset koirat on kiinni. Kai se kuukausien vapaana veuhkaaminen on antanut sille semmoisen koodin päähän, että pakoon pääseminen on elinehto.

Galgo Weekend 2014

Osallistuimme puikkonokkien kanssa hyvin puikkomaiseen tapahtumaan Vallittun leirikeskuksessa kangasalalla. Pitkän matkan takia ja työn rajoittaessa harrasteita ei päästy vielä perjantaina mukaan, vaan starttasimme lauantaiaamuna varhain reissun päälle. Kylläpä oli mukava matkustaa rauhallisten koirien kanssa autossa. Eli huomasi hyvin, että KUN ei ollut mukana!

Pysähdyttiin aamupalalle äidin luo Jyväskylässä. Zape oli vähällä kusaista äidin ison ruukkukasvin juurelle, mutta muuten olivat vaan vastaanottavaisia rapsutusten suhteen. Perillä näkyi heti koiralaumat ja ei kun pakolliset kopat päähän ja koirat irti. Ihania koiria näkyi joka puolella ja tulipa paljon kyselyjä koiristamme ja niiden tarinoista. Eräänkin kerran niitä sai kertoa. Kuulin myös monen koiran elämäntarinan ja eipä ole kaikilla ollut ruusuinen alku. No, tuskin oikeastaan yhdelläkään näistä koirista. Yksikin ihanuus oli sytytetty tuleen, mutta oli niin ihmisrakas ja suloinen tyyppi, että! Aivan järkyttävää tämä ihmisten julmuus, mutta siitä huolimatta elämänhaluiset koirat jaksaa ja jaksaa. Zape sai todella paljon huomiota komean ulkomuotonsa ja euroopanomistajan elkeidensä takia. Se tepasti ja pompahteli häntä ja korvat pystyssä joka puolella ja pissaili joka ikiseen puskaan. 

Camy tsippaili omaan rauhalliseen tapaansa ja kerjäili rapsuja. Iltamissa, kun meno rauhoittui otettiin siltä koppa pois, kun olin varma siitä, että mitään hässäkkää ei tapahdu. En usko, että Camyn kohdalla koppaa olis ollenkaan tarvittu, mutta säännöt, mitkä säännöt. Zapen kohdalla taas oli toisin. Joitain vähän sävähdytti sen poliisityyli ja murinat. Eipähän kenenkään tarvinnut pelätä sen puoleen.

Yksi ohjelmanumero oli nakinsyöntikisat. Kylläpä oli hauska juttu! Osallistuttiin tietysti moiseen ja vaikka ei todellakaan palkinnoille päästy, ei haitannut. Galgot on näköjään aika huonoja tuossa lajissa ja näin silmissäni meidän Kunin siinä imuroimassa kaikkien muidenkin nakit niiden nenän edestä. Kisassa on viisi lautasta ja siinä nakinpala. Ilman vetämistä on koira houkuteltava syömään se nakki ja ekana maaliin tullut voittaa. Helpommin sanuttu, kuin tehty. Camy äkkäsi toisen lautasen jälkeen, mitä pitää tehdä ja tultiin toiseksi meidän ryhmästä.

Zape sen sijaan strömssäili oikein kunnolla, eikä tajunnut yhtään mitään koko hommasta. Jyrki hiki päässä yritti sille nakkeja tarjota, mutta sen ainoan nakinpalan, minkä sai syömään, niin sylkäisi herra suustaan, että "hyi helkutti".. Oli vissiin kisan ainoa keskeyttäjä ja sai ehkä isoimmat naurut ainakin aikaan.

Yö oli kylmä jo tähän aikaan syksystä. Majoitus oli vaatimaton. Ei lämmitystä tai sähköä mökeissä. Jyrki otti mukaan armeijan makuupussin ja tarkeni hyvin ja minulla oli vaatimattomampi varustus ja palelin yön. Lopuilleen ulkotakki pelasti ja en jäätynyt sentään niille sijoille. Koirat puettiin jo hyvissä ajoin alkuillasta ja yöllä oli molemmilla kunnon viltit vielä lämmittämässä.

Me oltiin ensimmäistä kertaa ja kaukaa susirajalta. Porukka tuntui olevan pitkälti toisilleen ennestään tuttua ja oli vähän ulkopuolinen olo koko ajan. Olisin kaivannut omia ns. galgokamuja sinne. Maybe next year?

Aitaräjäys on historiaa...

Meillähän on ollut ongelmaa Zapen kanssa ohituksissa ja myös meidän aidan vierellä kulkevien koirien kanssa. Myös jotkut juoksevat ihmiset tai meluava porukka sai aikaan kauhean möykän aidalla. Kerran jopa joku huuteli hädissään aidan takana, että "tulkaa hakamaan koiranne pois. "No, on aita välissä ja mitään ei voi tapahtua. Mulla meinasi epätoivo välillä iskeä, mutta sitten yhtäkkiä keksin jotain.

Vesi! Otin ämpäriin vettä ja ruiskutin sitä sen päälle, kun möykkä alkoi. Ihan muutama kerta tarvittiin, että homma alkoi muuttua ihan muuksi. Tänään aamulla meni koira ohi...Zape pari kertaa päästi pienen ulahduksen , mutta ei mennyt edes aidalle. Kehuin sitä ihan hulluna...ihana koira! Muutenkaan ei mitään möykkää aidalla ollut moneen päivään. Voiko tämä olla mahdollista?

Nyt ajattelin, että vesihommaa voisi kokeilla myös lenkillä. Pieni ruiskutus jollain sopivalla vekottimella ohitustustilanteissa. Kannattaa kenties kokeilla. Meillähän on lenkit olleet ihan pannassa Zapen käytöksen takia. Koirapuisto on ollut se meidän ulkoilupaikka ja tekisi mieli oikein kunnon lenkeille! Meillä oli kyllä kivat koirapuistosessiot esim. viime viikonloppuna. Vettä satoi ja koirat oli välillä piilossa puiden alla, mutta kun oli hyvää seuraa, niin 1, 5 h vierähti siitä vaan.

Eli vesikoulutusta nyt sitten kehiin! En tiedä, onko minkään koulukunnan suositusta moisiin, mutta jos kerran toimii, kun mikään muu ei, niin miksei?

Mökkeilyä lomalla

Leikkirymy iski kesken kaiken. 

Käytiin melkein viikko viihtymässä mökillä ja täytyy sanoa, että hauskaa oli ja säät suosivat. Melkein joka päivä ukkonen jyristeli, mutta kaukana. Lämmintä piisasi lähes yli tarpeen. 

Zape varmistelee, että pääsee äkkiä karkuun, jos paarma tulee...

Paarmat olivat kiusana, mutta hyttysiä ei juurikaan ollut. Galgot varsinkin tykkäsivät kyttyrää niiden pörräilystä ja pakenivat sisätiloihin tuon tuosta. 

Kunilla oli ongelma, kun mökillä oli "pallo" järvessä (vesilämpömittari). Sitä se jaksoi vahtia koko loman ajan. Kun oli ainut koira, joka kävi uimassa. Hädissään hyppäsi veteen, kun joku meni uimaan. 

galgottimet vahdissa saunavuorolla

Metsässä maisteltiin mustikoita. Eipä paljon maistuneet muille, kuin Ronille. Sille kelpaa myös herukat ja vatut.

Kunilla oli pelottavaa välillä: Kaatunut päivävarjo, iso kanto, iso metsä, outoja tynnyreitä saunalla... sillä sitä pelättävää riittää maailmassa. 

Minä jäin äidin luo Jyväskylään pariksi päiväksi, kun muu porukka suuntasi kotiin. Tulin Camyn kanssa junalla sitten kotiin. Äiti sai sitten hiki hatussa imuroida siitä lähtenyttä karvaa sohvastaan. Meidän ensimmäinen junamatka meni oikein hyvin. Koiran kanssa saa aina juttuseuraa ja matka taittuu huomaamatta. Camy on muutenkin luultavasti maailman helpoin koira ja mikäs oli sen kanssa ollessa. Koiran lippu junaan maksaa vain 5 €. Voin kyllä suositella lämpimästi junaa kulkuvälineenä koiran kanssa. 

Toukokuun helteissä

Camy viilentyy kukkapenkissä ensin pöyhittyään sen mieleiseen kuosiin. Ei tarvitse kenties odotella kukkia.

Mahtuuko kieli suuhun takaisin vaiko eikö?

Liikaa leluja...milläs sitä alkais leikkiä?

Mitään ei jaksa leikkiä vaan keinun alta löytyi  yksi vähän viileämpi paikka.

Kevätkuulumisia

Koiramaista kevättä kaikille! Meillä on elelty normaalia karvaista elämää. Eilen tuumailimme lauman kirmailua pihalla katsellessamme, että olisipa tylsää ilman koiria. Miehen sanoin " On niistä iloa, mutta on niitä riesaakin.."

Joensuuhun on avattu uusi koirapuisto, mistä onkin nyt tullut vakiovierailukohde. Se on ihan lähellä ja puiston viereen saa kätevästi auton parkkiin. Helpottaa kummasti kun kysessä on neljä kiireistä koiraa. 

Meillä alkaa ihan kauhea säpinä siitä, kun mies alkaa vetää housuja jalkaan. Tyypit pyörii kuin vimmassa siinä ympärillä. Pantojen laitto on haaste sinänsä, kun Zapen mielestä kaikki pannat pitäisi laittaa hänelle. Oi niitä aikoja, kun vielä oli vain kaksi koiraa ja koulutin ne odottamaan nätisti vuoroaan kun ulos oltiin lähdössä. Siis oma vika, kun olen velttoillut. 

Käytiin yhtenä sunnuntaina hiekkakuopilla juoksemassa. Kyllä oli mahtava paikka koirien mielestä!

Tässä vielä ruokarosvon tyylinäyte.

Ennakkoluulo, ylpeys ja turha luulo!

Pientä tutinaa kintuissa tuntien lähdimme lauantaina kokeilemaan, josko Zapesta olisi vinttikoirien kimppakävelyyn osallistumaan. Varauduimme siihen, että Jyrki lähtee sen kanssa kotiin ja minä kävelen vaan Camyn kanssa. Mutta ihme ja kumma jäppinen kulki melkein kuin unelma kahdentoista muun koiran kanssa puolentoista tunnin lenkin tosi hienosti!!!Melkein leijuin pilvissä, kun olin niin ylpeä pojasta. Hermostunut se kyllä oli ja sen näki turkin päälle ilmaantuvasta hilseestä.

No, tänään luottavaisin mielin sitten lenkille.... Eikös parinkymmenen metrin päästä tule vastaaan minikokoinen mäyräkoira ja tavanomainen huutokonsertti alkoi. Joten se siitä sitten. Plääh! Muutenkin lenkki meni ihan persiilleen ja palattiin vähän matkan päästä kotiin. Kun veti mun käden varmaan puoli metriä toista pidemmäksi ja äääärrrrsytti!!!!Kotipihassa treenattiin seuraamista ja johan oli sakkia hienosti käyttäytymässä nelin kappalein ilman hihnoja ja tietysti namin höykällä. Mä muutan Röllimetsän keskelle, missä ei asu yhtään koiraa kymmenen kilsan säteellä, eikä myös ketään ihmisiä. Semmoinen tunnelma on tänään täällä.