Osallistuin kilpailuun

http://www.musch.fi/outoa-ruokaa

Käykääpä antamassa ääni mun jutulle. Kyseessä barf-aiheinen kirjoituskilpailu. Kopsasin blogistani pätkän ja jatkoin hivenen juttua ja se oli siinä. Eniten tykkäyksiä saanut voittais 200€ lahjakortin ko. koiranevääseen. Sillähän ruokkis monta monituista kuukautta koirulit.

Lapsenlapsellani oli uusi lelu...kylpyankka. Sekös kiinnosti poikia tavattomasti. Tässä Eerika antaa potkut Kunille, kun vaan vahtaa hänen leluaan:)

Koiranpeti

Sain tarpeekseni punkkikammostani ja eilen sain ylipuhuttua Jyrkin siihen, että ostetaan jätkille omat sängyt! Hitsiläinen...ei sen borrelioosin kanssa ole leikkimistä, eikä siihen tule mitään immuniteettia. Eli lyhyesti siis...sain viime syksynä elämäni ekan punkin, inhasti napaan vielä ja kaupanpäälle borrelioosin. Kuumeilin ja olin oikeesti kipeä. Kolme viikkoa söin hevosannoksella antibioottia. Toivottavasti spirokeetat heitti henkensä!! Koirille laitettiin säännöllisesti Bayvanticit niskaan, joten eihän ne punkit niissä viihtyneet. Otollista maaperää löytyi sitten vierestä. 

Ajattelin alkaa vähitellen kouluttamisen pois sängystä. Eilen oli aika hyvä alku, sillä Ron murahteli Jyrkille, kun Jyrki siirsi sitä sängyllä, että olis itse mahtunut sekaan. Komennettiin se yksintuumin pois ja mulkoillen se lähtikin siitä ihan suuttuneen näköisenä. Itse siirryin kuorsauksen vaivaamana (ei koirat sentään) yläkertaan ja Kun nukkui mun jaloissa siellä. Ron oli vaihtelevasti ollut välillä sängyssä ja välillä siinä omalla petillään. Ihme, miten ottivat just ne sängyt "omikseen", miten ajattelinkin. Ronilla on vähän isompi. Osittain ajateltiin, että voi olla, että Ron on vähän kipeä ja olisi sen takia murissut, sillä lauantaina se juoksi niin rajusti yhtä kantoa päin ja kaatui niin, että keuhkoista lähti ilmat ja uikutusta riitti hyvän aikaa. Varmaan sattui! Voi olla kyljet arkana. Koirapuistossakin se oli eilen selvästi normaalia vaisumpi ja juoksi yllättävän rauhallisesti. 

Koirapuistossa käytiin tapaamassa meidän tulevia matkakavereita espanjankatukoirien tapaamiseen kesäkuussa Hauholle. Mari ja hänen koiransa Mocca (ei-espis) ja aito podenco Estrella, joka oli aivan ihana, kaunis ja hellyydenkipeä piippaja. Siinä ihan kuin Ron...piiip-piiip.... Innolla odotan ko. tapahtumaa. Mahtaa olla säpinää ja väsyneitä koiria viikonlopun jälkeen!

Kevätkylvöt

Ensin pitää kaivaa kuoppa...

Sitten suoritetaan istutus....toivottavasti palloja kasvaa!

Romppu ja pallo poseeraus

Kun ja palloposeeraus

Kevään koiruudet

Miten ihanaa, kun lumet ovat hävinneet lähes tyystin meidänkin pihasta! Ja aurinko on lämmitellyt säteillään, niin sisällä, kuin ulkonakin.

Pihahommelit alkaa sujua hiukkasen paremmin. Ajattelen nyt, että talvella oli vaan niin hiljaista, että kun nyt ihmiset liikkuu enemmän pihoillaan ja tiellä, niin koirat ovat kummissaan olleet. Nyt pärjätään jo suht hyvin. Eli naapurissa saa olla joku pihalla, niin ei välttämättä ala hirveä haukkuminen. Varuillaan kuitenkin saa olla. Naapurin vanha koira on käynyt aidan läpi tekemässä tuttavuutta, eikä siinä tunnu olevan ongelmaa. Häntä heiluen tervehditään puolin ja toisin. On vietetty pihalla tarkoituksella aikaa ihan kunnolla. Minä olen haravoinut ja pojat puuhailleet omiaan. Eli toisin sanoen juosseet kilpajuoksuriehuntaa tai kaivelleet kuoppia (Kunin lempipuuhaa...). Tarkkana saa edelleen olla jos joku kauhea pärinämopo on tulossa tietä pitkin tai koiraa taluttava ihminen kulkee ohi. "OHI-komento" toimii mopojen kohdalla hyvin, jos on tarkkana ajoituksen kanssa, mutta koirille haukkuvat järjestään kyllä komennoista huolimatta. Siis tottumiskysymys kuitenkin varmaan enimmäkseen kyseessä on. Ehkäpä tässä kesää voi vietellä rauhallisin mielin pihallakin. Olin jo ihan hermona, ettei koiria voi pitää ollenkaan ulkona, jos ovat niin mahdottomia.

Barffaus sujuu jo mallikkaasti, eikä ruualla ronklausta enää oikeastaan esiinny Ronillakaan. Olen hyvin tyytyväinen! Helppoa ja tuntuu koirille sopivan...turkit kiiltää ja kakka on pientä ja kiinteää. Mahat toimii kuitenkin ja luita on kiva järsiä. Poronluut ovat säilyttäneet hittiasemansa. Pientä ongelmaa niiden jakamisessa kuitenkin on. Tänäänkin Kun omi molemmat, mutta lopuilleen Ron söi jämät siitä toisesta. 

Olen myös tässä muutamia kertoja ollut yksin lenkillä poikien kanssa. Melko hyvin nekin on menneet, mutta toivomisen varaa on. Piilokameralla olis välillä töitä, kun olen sotkeutuneena taluttimiin.....

Desingdog

"Mihinkäs tämä uusi sisustuselementti laitettais" miettivät pojat. Kun teki ison työn tuodessaan kepin pihalta. Nippa nappa mahtui ovesta sisälle. Päättivät sitten kuitenkin pienentää kepukkaa. Ja kun juuri eilen vaihdoin vaalean maton taas. Järki hoi älä jätä! Nyt siinä on ulkotöhnää, kepinmuruja ja verta luista. Milloinkahan uskon, että ilman mattoja olisi järkevää?

Painajaisia ja haukkumista

Olipas viime yö kamala! Parin vapaan jälkeen aamuvuoro tiedossa ja menin ihan hyvissä ajoin nukkumaan 21.30. Koirulit änkesivät tietysti kylkeen kiinni. Ei tule uni, ei ja sitten puoli kahdeltatoista piippausta Ronilta. Ulos siis kakkelille. Sama litania toistuu klo. 2.22. En tiedä oliko maha löysällä vai kovalla, kun en jaksanut rämpiä pihanperälle katsomaan. Hyvässä lykyssä tuli pari tuntia nukuttua painajaisten värittämää unta ja heräsin hiestä märkänä kellon soittoon.

Kun yrittää selvästi vetää itseään Ronin ohi koirien välisessä arvojärjestyksessä. Pomottaa luiden kanssa niskakarvat pystyssä ja on ängennyt sänkyyn ja yrittää jopa saman peiton alle (mun) Ronin kanssa nukkumaan. En kyllä päästä, kun tulee niin hitsin kuuma muutenkin.

Takapihalle päästään aika nätisti niin, että ihminen menee ekaksi, mutta edelleen etuovesta uloslähtö kestää ja kestää Kunin hönkyämisen takia. Ulkoa sisälle (takapihalta, kun ovat irti) Kunia ei meinaa saada millään, jos se sattuu sille päälle. Ei korvaansa lotkauta ja nuuskuttaa vaan menemään. Välillä kyllästyin tässä ja menin sisälle ja paiskasin oven kiinni perässäni. Kohta kun meni katsomaan, niin sitten sitä oltiin jo siinä oven takana. Toinen varsinkin Laria ja Jyrkiä ärsyttävä asia on haukkuminen. Mä en jostain syystä siitä niinkään rasitu. Iltaisin haukahtelevat, kun kuuluu lähipihoista auton ovien pamahduksia tai muita ääniä, tai sitten haukkuvat ikkunasta näkyville koirille tai jollekkin pelottavalle pikkulapselle. "Riittää-komentoa" ja palkkaamistahan siihen alussa käytettiin ja yritetään vieläkin, mutta se ei oikein tehoa. Pitänee keksiä jotain muuta....

Kevättä

Onpa vierähtänyt aikaa edellisestä päivityksestä! No, meillä on elelty tasaisen epätasaista elämää, niin kuin tavallisesti. Pojat ovat pääsääntöisesti aika ok, mitä nyt pientä jäynää aina pitää järjestää...pääsiäiskoristeet on syöty ja pääsiäisruoho (ohraa), hillutaan ihan hulluna lenkkien jälkeen kotona (Kun joutui jäähylle tänään jopa rauhoittumaan) ja edelleen opetellaan pihakäyttäytymistä.,

Barffaus sujuu nyt tosi hyvin. Ruoka kelpaa ja luut ovat alkaneet maistua ja  niiden kanssa on onneksi vähenevää rähinää. Välillä tuntui, että luiden syönnistä ei hyvää seuraa, vaan pelkkää tappelua ja kyräilyä. Poron luita löydettiin Mustista ja Mirristä. Hätäpäissään mentiin sinne etsimään kanankauloja, mitkä olivat lopussa. Myyjämme Marika ei niitä pystynyt toimittamaan, eikä myöskään Musti&Mirri. Toimitus on tänne päin silloin kun on. Kokeeksi ostin poron luita ja nepäs olivatkin pojista älyhyviä. Nyt meillä on poronluita pakastimessa yksi laatikko täynnä. Mutta kanankauloja kaivataan!

Nyt on koulutuksessa ulosmenot tietyssä järjestyksessä. Takapihalle mennessä tyypit tajuua ja uskoo, että odotetaan rappusilla, että ihminen menee ensin ulos ja luvan kanssa sitten saa mennä perässä. Mutta lenkille lähtö toisen oven kautta onkin toinen juttu! Kun ei malta millään odottaa lähtöä ja hönkyilee hulluna...Ron istuu täristen odottamassa....voi, voi...ehkä joku päivä se Kunin luupääkin oppiii....tai malttaisi totella...sanotaanko näin, sillä se on vaan niin malttamaton nuori koira. Tyhmäksi en mene vielä tuomitsemaan. Kun kyllä osaa paljon asioita, jos vaan ehtii muilta kiireiltään.

Kuvassa on Kikai. Eli äidin koira. Oiiii kun se on söpö ja kiltti ja vaikka mitä kadehdittavaa meidän kannalta ja se on vaan niin täydellinen koira juuri meidän äidille! Meille varmaan on täydellisiä nuo niin epätäydelliset ja hullut koirat. En mä niitä mihinkään kyllä vaihtaisi, vaikka kuinka täällä aina valitan!!!!